tiistai 29. joulukuuta 2009

Rohton puolivuotiskuulumisia-kuvia ja joulun viettoa

Rohto 25.12.09 (6 kk ja risat), strategiset mitat:
korkeus noin 47 cm, paino noin 14.5 kg

Vietettiin joulun seutu kotikotonani Pulkkilassa ja pitkästä aikaa tuli räpsittyä valokuvia, hieman myöhästyneet puolivuotiskuvatkin siis Rohtosesta. Rohtosta on viimeisen kuukauden aikana kehkeytynyt oikea karvaturriainen, kun sen roppa on saanut peitteekseen kiiltävän mustan ja suht pörhäkän päälikarvakerroksen. Aika pehmoiselta turkki vieläkin tuntuu (liekö domino-väriin liittyvää omituisuutta...?). Karvoineen päivineen se on kuitenkin reipas, tervepäinen koirapojan alku, jolla tuntuu olevan turhia hötkyilemätön, aika rauhallinen, mutta iloinen luonne :) Välillä pitää kyllä pöhistä epäilyttäville vastaantulijoille, etenkin hyvin harvoin eteenosuville koira-sellaisille, mutta hyvin Rohto osaa rauhoittua, jos esim. jäädään hetkeksi turisemaan toisten kanssa. Näissä tilanteissa vaan huomaa, että vähän enemmän pitäis muistaa kulkea ihmisten (ja koirien) ilmoilla - tässä asiassa ois syytä tehä jonkinsorttinen uudenvuodenlupaus... Ravjan meno Rohton kanssa on muuttunu iloluontosemmaksi, eli paappa on alkanut yhä useammin haastaa Rohtoa lelunrevitysleikkeihin ja Rohto antaa paapan pärjätä entistä paremmin näissä leikeissä ;) Ompa Ravja alkanut intoutua myös kirmaamisleikkeihin Rohton kans, eli lähtee ajattamaan tätä välillä takaa. Liekö kunnon talventulo saanut paappaan virtaa samalla tapaa, kuin Peera-mummeli aikoinaan aina virkistyi talven tullen :) Rohton omituisuuksiin kuuluu hassut nenäsointiset "käninä-äninä"-ääntelyt sen leikkiessä. Haukkukin raikaa lahjakkaasti, kun Rohto turhautuneena kommentoi esim. Ravjan ryöväämää lelua tai huudahtaa en-malta-oottaa-ruokakupin-laskeutumista tehden samalla vauhdikkaita ilmapiruetteja ;) Rohto tykkää leikkiä lelun retuutus- ja jahtausleikkejä ihmisensä kanssa ja tuo mielellään lelun takaisin, jos heitän sen kaummas. Lelun/namin toivossa Rohto osaa jo suht hyvin istua ja mennä maahan käskystä. "Arkitottisteluista" sujuu hyvin odottaminen paikallaan ennen uloslähtöä tai esim. autosta poistuttaessa. Muita tottis-juttuja ei vielä juuri olla opeteltukaan, no toki luoksetuloa, joka pääsääntöisesti sujuu hyvin - välillä on kyllä korvat kadoksissa, jos jotain kovin mielenkiintoista sattuu aistittavaksi. Osaamirepertuaariin voitaneen lukea vielä jo erinomaisiksi kehkeytyneet kerjuutaidot - varmaan Luna-äipän perua se, että Rohto osaa suht mallikkaan anovasti asettaa kuononsa tuolissa istuvan "uhrin" reiden päälle, jees, ja luetaan samaan syssyyn kuuluvaksi ansiokkaat pöydältä ryöväämistaidot ;) Minä puolestani olen oppinut pitämään pöydät melkoisen siisteinä...

Paapan kans :)




Kuusen katveessa



Pihapuuhia



Rohton jäljet joulukuussa

10.12. Rohton 11. jälki noin 3-senttiseen lumeen takapihalle, heikkoa tuulta. Jäljelle tuli ikää noin 5 minuuttia, pituutta n. 13 metriä, jäljellä satunnaisesti muutama nami ja jäljen päässä suljettu namirasia. Innokkaasti ja tarkasti Rohto teki taas hommia :)

29.12. Rohton 12. jälki meidän P-paikalle johtavalle tielle, joka oli vastikään aurattu lumesta, päällä ehkä sentti tai vähän vajaa pakkaslunta, heikohkoa tuulta ja heikkoa lumisadetta. Pituutta jäljellä n. 20 metriä, ikää 5 min, jäljellä satunnaisesti vajaa 10 pientä kinkkusiivun palasta ja lopussa iltaruoka rasiassa eli pari broiskun siipeä ja muutama muren samaa kinkkua kuin jäljelläkin. Taas hirmuinen into päällä, mutta jäljellä kulku oli yhtä hyörimistä ja pyörimistä ja pari kertaa Rohto oli lähdössä jäljeltä pois: lyhyessä hihnassa Rohto ei kuitenkaan päässyt erkaantumaan jäljeltä metriä-paria kauemmas ja jatkoi hommat loppuun asti. Jälki oli ehkä turhan vaikea kovan alustan vuoksi ja jäljellä olevat namit ehkä turhan herkulliset nälkäiselle pikkukoiralle aiheuttaen hirmuista hyörinää jäljen päällä - hyörinästä huolimatta suurin osa nameista taisi jäädä tälläkin kertaa paikantamatta loppuun asti Rohton jatkaessa etiäpäin. Jäljen pari viimeistä metriä meni kuitenkin suht tarkasti ja rasian Rohto hoksasi hyvin malttaen jäädä syömään ruoat nassuunsa.

Joulukuun hakuilut

Marras-joulukuun ovat mennä hurahtaneet aika vähillä reenailuilla lähinnä emännän opinto-/työkiireitten vuoksi ja joulun alla pakkasetkin alkoivat paukkua siihen malliin, että yhdet reenit jäivät sään vuoksi pitämättä. Seli, seli... Muistellaas nyt kuitenkin viimeisimmät reenailut.

8.12 tiistain etsintäreenit olivat Oulussa Valkeisjärven tien soramonttu-maastoissa. Pikkupakkasta, lunta muutama sentti ja suunnaltaan hieman vaihtelevaa tuulta. Rohtolle kaksi maalia valmiina maastossa; lähdettiin "sunnuntaikävelemään" niin, ettei Rohtolla ollut pariin-kolmeenkymmeneen metriin mitään hajuhavaintoa etsittävistä. Eka maali oli kumpareisessa metsikössä noin parikymmentä metriä meidän reitiltä tuulen yläpuolella ja hyvin Rohto maalin bongasi ja kävi innokkaasti hakemassa namit. Rohtolla oli mahdollista mennä myös jälkeä pitkin maalille, mutta muistelen, että se olisi mennyt enemmän ilmavainulla. Toinen maali oli avoimen soramontun keskellä olevalla pienellä kumpareella, jolla muutama mänty. Kierrettiin sinne tuulen yläpuolelta noin 100 metriä edelliseltä maalilta lukien. Rohto sai vähän ennen varsinaista löytöä ilmeisesti heikkoa hajua etsittävästä, sillä se kävi tutkimassa kaikki perässä kulkijat (minun lisäkseni 2 muuta), ikäänkuin tarkistamassa meidän hajut. Lähti paikantamaan etsittävää kuitenkin vasta kun sai tästä selvän hajun ja työstikin sitten hyvin etsittävän luo :) Ravjalle oli myös kaksi maalia: eka avoimessa rinteessä kivikossa ja toinen puussa parin metrin korkeudella. Molemmat löytyivät ongelmitta, ilmaisut ok. Eka maali oli usealle koiralle haasteellinen paikannettava tuulen pyöriessä, mutta meille sattui kohdalle hyvä tuuli eikä vaikeuksia ollut.

20.12 sunnuntaina oli reenit Raahessa Mikonkarissa meren rannassa. Hyytävä viima, pakkasta noin 12 astetta ja lunta maassa 5-10 cm. Rohtolle laitettiin maastoon kaksi maalia valmiiksi: yksi kuusen takana harvassa lepikossa/koivikossa seisova ja yksi ruovikon laidassa makaava. Kummasti pyöri tuuli, kun saatiin kiertää ja kiertää noin 10 metrin päähän seisovasta maalista ennen kuin Rohto sai hajun: nenän avulla se meni vaikka meille perässä tulijoille punatakkinen seisova etsittävä oli selvästi silmin havaittava. Ei aristellut seisovaa maalia. Myös ruovikon laidassa pötköttelevästä sai hajun vasta aika lähellä: hieman Rohto rynni päälle hakemaan herkkuja - reippaasti, kyllä, kyllä ;) - ens kerralla pitää muistaa pyytää makaavaa maalia nousemaan palkkaamista varten niin, että Rohton hyppimisen saa pidettyä aisoissa. Ravjalle oli yksi maali ruovikon laidassa: tehtiin ensin 15 minuutin lämmittelylenkki puhtaassa maastossa ja kovasti Ravja teki hommia, lähti mm. tarkistamaan jotain vanhempaa jälkeä metsään, ehkä joku oli käynyt katselemassa kuusta tms. Pienen väärinkäsityksen vuoksi maali ei ollutkaan ennalta suunnitellussa paikassa vaan pari sataa metriä toisaalla, eli vahingossa hommaan tuli ihan oikean etsinnän meininkiä, ja hyvinhän Ravja maalin lopulta paikansi ja ilmaisi :)

Reenien jälkeen käytiin pikavisiitillä katsomassa Anteron Vili-vihikoiraa, jolla on ikää suurinpiirtein saman verran kuin Rohtolla, kokoa vaan hieman enemmän ;) Hirmu hyvin pojilla kävit leikit yksiin, yhtään ei tarvinnut kummankaan pullistella, painia nujusivat vaan ääneti pitkin pihaa ja väliin Rohto sai juoksuhepuleita yrittäen saada Viliä jahtaamaan itseään :) Vaikka Vili oli selvästi Rohtoa isompi, niin hyvin se kuitenkin hallitsi roppansa eikä jyrännyt pienempää painikaveriaan. Tässä suht tuore videopätkä Vilin touhuiluista, mittakaavana saman huushollin jöötti "Sara": http://www.youtube.com/watch?v=7vQ03XQtLSQ

Ihana nainen

Marraskuun lopulla Rohto kohtasi ihanan naisen, kun "heeleri" Tara pistäysi meillä kylässä hemaisevissa juoksutuoksuissa, noin viikko ennen tärppipäiviä. Rohto ei oikein tiennyt miten päin rrrrakastaisi ihanaa neitoa ;-D Ei yrittänyt hypätä selkään, vaikka kaikkia muita herrakoiramaisia eleitä esittikin: luikerteli maassa, tanssahteli ja oli korvat tötteröllä mielinkielin.... Nyt on Tara toivottavasti pieniin päin, mutta ei suinkaan Rohton ansiosta ;), ja pieniä heelereitä odotetaan kovasti tähän osotteeseen tammikuun lopulla: http://www.kotinet.com/kirsi.kotisaari/




Taraa ei nuoren miehen touhut oikein jaksaneet kiinnostaa... ;)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Paappa pätevänä

Ravja 10v 8kk © Taru Vallius

Läpäisimme Ravjan kanssa lauantai-iltana pelastuskoirien taidontarkistuskokeen Haukiputaan Runtelin maastoissa, mikä kovasti lämmitti mieltä kuukauden takaisen epäonnistuneen (tai paremminkin opettavaisen) kokeen jälkeen :) Olosuhteet olivat nyt otollisemmat, sillä selkeä joskin suunnaltaan vaihteleva tuuli oli apuna etsinnässä. Myös maasto oli meikäläiselle selkeämpi hahmottaa, vaikkakin maaston muotoen vaihtelu aiheutti sitten mielenkiintoista hajujen liikkumista. Ravja liikkui hyvin alueella ja kaikki kolme maalia löytyivät 23 minuutissa. Parista maalista Ravja sai hajun jo kaukaa, eli joutui ilmaisemaan melko pitkän tovin ennen kuin ehdin itse paikalle. Ilmaisut olivat hyvät, vaikka ilmeisesti pienenä sijaistoimintona olleet maankaivuupuuhat aiheutti pientä katkoa haukkumiseen - ei kuitenkaan ollut pahasti rääpinyt maaleja, mitä nyt toiselta oli onnistunut kuopimaan peiton pois... Heti kokeen alussa oli mielenkiintoinen hajuhavainto, kun oltiin menossa ekaa siivua alueen reunaa pitkin, joka kulki kymmenkunta metriä korkean jyrkänteen alapuolella koemaaston viettäen siitä kumpuillen alaspäin merta kohden. Ravja nimittäin alkoi tuossa jyrkän rinteen tyvellä ilmaista haukkuen hajua muutaman metrin säteellä liikkuen, vainuillen välillä ylöspäin puita kohti: kokeen jälkeen testaaja arveli, että yhden maalin haju kulkeutui tuohon kohtaan. Olisiko esim jyrkkä rinne pyöräyttänyt hajun tulemaan ylhäältä alaspain ja tiivistymään jostain syystä voimakkaammin sillä hetkellä tuohon kohtaan, tiedä häntä, mielenkiintoista! Tuo episodi kesti ehkä puolisen minuuttia, minkä jälkeen Ravja jatkoi eteenpäin. Palkkioksi hienosta työskentelysä paappa sai herkutella nuotion ääressä makkaraa ja autossakin odotti vielä herkkutarjoilu :) Nih, ja muistin venytellä Ravjan! ..ja ihan ongelmitta on liikkunut tämän sunnuntaipäivän täällä kotimaisemissa.
Rohtolaiselle tulikin lauantaille piiitkä autoilupäivä, kun ekaksi oltiin käyty lappalaiskoirien pentutreffeillä ja loppupäivä ja -ilta kuluivat myös samoilla seutuvilla Ravjan kokeen takia. Toki Ohtonen pääsi väliin viipottamaan paapan kanssa tai ilman maastoja tutkailemassa - parasta sen mielestä taisi kuitenkin olla makkaranpaistohetki nuotion ääressä :)

Pentutreffit Haukiputaalla

Hämmästys ja kummastus oli Rohtolla suuri, kun se lauantaina purkautui autosta keskelle vilskettä ja vilinää 13 pentukoiran kokoontumisajoihin Haukiputaalle. Paikalla oli 12 lapinkoiran ja 1 porokoiran pentua ikähaitarin vaihdellessa 3-7 kk välillä, ja taisi joukossa olla yksi vuosikaskin. Pienen alkuihmettelyn ja jäykistelyn jälkeen Rohto yhtyi leikkiin, ja löytyihän joukosta pari tuttuakin koiraa Hupi ja Yoda joita on pari kertaa eri yhteyksissä aikaisemmin nähty. Liekö ollut mustasukkaisuutta vai mitä, mutta alkuun Rohton piti käydä ärräämässä juuri Hupille korvan juuressa valittuja sanoja, kun tämä leikki toisten koirien kanssa ;) Riemukasta oli pentujoukon meno kuitenkin pienten alkujännitteiden jälkeen. Hupaisan näköistä oli, kun joukon nuorimmaisiin kuulunut Uula tomerasti painia nujusi Rohton kanssa ja taisipa yrittää astuakin isompaansa, kerrassaan reipas (ja viriili ;)) pikku-ukkeli! Kiva oli nähdä, että Rohto osasi ihan nätisti painia pienempiensä kanssa. Uusia koiratuttavuuksia tuli vino pino, mm. suloinen Niuniu Kellokas-pentueesta, jota itsekin kattelin vähän sillä silmällä ennen kuin varmistui, että Rohto-Ohtonen tulla putkahtaa elämääni. Kaikkea ei omat silmät siinä hulinassa ehtineet tavoittaa, mutta onneksi joukossa oli useampia kameroita joille kuvia tallentui. Alla onnistuneimpia omia otoksia, tässä pari linkkiä muiden kuviin: Niuniun blogi http://niuniunurkka.blogspot.com/ ja Taru Valliuksen kuva-albumi http://sorvakko.net/gallery/album292?page=1

porokoira Ruska kutsuu leikkiin
yleistä härdelliä
Jekku ja kontatki ihmiseensä
lätäköt ei menoa hidastaneet
hyvät oli jäkälämaat
Hupi-ystävä menossa jonnekin, taustalla riekkuvat Kielo ja Uula, Ruska valvoo ;)
Rohto ja Yoda ihmettelee menoa

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Ti reenit 17.11

Oulun takamailla Niileskorvessa reenattiin eilen illalla. Vaihteeksi Ravja reenasi ekaksi: käveltiin mettätietä eka 10 min yhteensuuntaan (lämmittelylenkki tyhjälle alueelle), sillä välin Raija meni herkkujen kans piiloon mettätien alkupäähän. Palatessa Ravja päätti lähteä omatoimisesti partioimaan metsän puolella n. 20 m tiestä - aivan kuin sen pään yläpuolella ois ollut ajatuskupla: "empä viitti kulkea samaa reittiä takas, vaan tsekkaan, josko tänne mettään poistuis jälkiä" ;). Itse kuljin tietä pitkin, ja pyysin Ravjaa väliin vähän lähemmäs, jos se oli etääntymässä kauemmas tiestä. Noin 300 m mettäpartioinnin jälkeen Ravja paikansi Raijan, joka alkoi palkkata sitä pian eka haukkujen jälkeen sopivan ilmaisuetäisyyden pitämisestä. Kiva reeni, ja muistin jopa ne paapan loppuvenyttelyt ennen autoon laittoa...

Rohtolle puolestaan oli kaksi maalia valmiiksi tuulen yläpuolelle laitettuna, etäisyyttä maaleilla n. 5-10 tiestä ja toisiinsa väliä reilu 30 m, eka maali jotain parikymmentä metriä meidän lähtöpisteestä. Rohtolla on selvästi lamppu syttynyt homman suhteen, mikä ilmenee hienoisena malttamattomuutena päästä ettimään niitä eksyneitä, ts. ei kauheasti joutanut seurustelemaan muitten kanssa, kun nenä ja katse tapalailivat jo tuuleen suuntaan ;-D Malttoi kuitenkin taas hetkoiseksi istahtaa, ennen kuin päästin otteen valjaista ja annoin luvan lähteä hommiin. Hirmuinen spurtti tietä pitkin etiäpäin, ja reilusti ohi eka maalin, kunnes laittoi jarrut pohjaan: "hei tuolla haisi jotain!" Hyvin paikansi eka maalin (seisova), joka palkkasi kaikessa rauhassa kehuen Rohton ja toi sen sitten namien avulla mukanaan tielle. Laitoin Rohton kiinni ja hetkosen rauhoittumisen jälkeen jatkettiin matkaa. Toisesta maalista Rohto meni vain pari metriä sivu tietä pitkin ja piipasi pari kertaa, kun siinä kohtaa oli just iso vetinen oja ylitettävänä, mutta hoksasi sitten palata hieman tietä pitkin niin, että pääsi helpompaa reittiä maalin luokse. Viimeinen maali tarjoili ensin herkut pikkuahmatille ja kokeili sen jälkeen leikittää sitä (vinkulelu nahkarukkasen sisällä): hieman Rohto innostuikin leikkimään, mutta selvästi sen aatokset alkoi käymään etiäpäin hommia jatkamaan. Otin tässä vaiheessa siltä valjaat pois ja leikitin sen verran vielä itsekin, että sain sen uudestaan kiinnostumaan lelusta. Leluleikkeja pitää muistaa tehdä itsekin enemmän ihan arkitilanteissakin, olisi ihan mukava saada lisävaihtoehtoja palkaamiseen.

Illan päätteeksi Rohto pääsi vielä Mauno-sammarin kanssa leikkimään pieneksi toviksi. Kivasti poijjaat paini menemään, vaikkakin Rohtolla oli melkoiset ärinä-äänitehosteet mukana leikissä. Kymmenisen minuuttia pennut ehtivät painia nujuta; lopetettiin, kun äänessä alkoi olla ärtymis-rähähdystä, ihan sovussa pojat käppäili talutuksessa autolle, eivätkä hihnassa juuri yrittäneetkään päästä uudestaa leikkimään - kaipa niille omastakin mielestä tuli aktiviteettikiintiö täyteen ;)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Rohto melkein 5 kk

Poutainen pikkupakkassää intoutti eilen ulkoiluttamaan myös kameraa päivälenkillä. Rohtolla tulee ensi viikolla ikää mittariin 5 kk, mukava ja mukiinmenevän näköinen pikkukaveri siitä on kehittynyt :) Tosin kaverit "keljuilivat" sitä eilen isopäiseksi, ja että aivan kuin se oisi fotoshopattu: penturopan jatkoksi liitetty aikuisen pää ;) Totta mooses, että Rohtolla on ikäisekseen vahva pää, mutta jospa tuo loppuroppa kasvais sen jossain välissä kiinni... Mielenkiintoista pitkästä aikaa seurailla pikkukoiran metamorfoosia näin jatkuvalla lähituntumalla. Pään jatkeena olevaan osioon on alkanut mukavasti kasvaa päälikarvaa niin, että kyljetkin alkaa pikkuhiljaa tummua. Viime viikolla mittailin Rohtolle korkeudeksi jotain 44-45 cm, pitää tulevalla viikolla mittailla vielä uudemman kerran ja yrittää hankkiutua puntarillakin käymään.

Mullako muka iso pää?
...riippuu ihan näkökulmasta ;-D

Seisomapotretteja, turkin tummumistodisteita


torstai 12. marraskuuta 2009

Rohton 10. jälki

Rohto sai jäljestää osan päiväruoastansa ja tekikin sen hyvin innokkaasti ja tarkasti :-D Tein jäljen meiltä reilun sadan metrin päässä olevalle tenniskentän viereiselle matalakasvuiselle nurmelle, jonka päällä oli 2-3 cm lunta - täällä siis vaihteeksi pikkupakkanen (-2) ja maa valkoisena :) Erinomainen jäljestyskeli, kun jäljet näkyy meikäläiselle hyvin, mutta eivät kuitenkaan koiran silmiin erikoisemmin erotu. Noin 15-20 m pitkä ja kymmenisen minuuttia vanha jälki kulki loivan kaarroksen tehden myötäiseen sivutuuleen (heikkoa tuulentapaista), matkan varrelle askeliin laitettuna satunnaisesti juustonpalasia ja lopussa siis puolet päiväateriasta tiiviisti suljetussa muovirasiassa (päällä varmuudeksi yksi juustonpala hoksauttajaksi).

Toin Rohton paikalle kaulapannasta taluttaen ja noin 5 metriä ennen jälkeä puin sille valjaat. Jo tuossa vaiheessa Rohto bongasi jäljen hajun, oltiin sen verran tuulen alapuolella, malttoi kuitenkin rauhoittua istualleen hetkoseksi kunnes annoin luvan lähteä hommiin. Tästä jäljen "etukäteisbongauksesta" johtuen Rohto ponkaisi jäljelle suorasta kulmasta, ja nosti sen mallikkaasti oikeaan suuntaan. Tarkoitus oli lähestyä jälkeä taas myötäisestä kulmasta siihen yhtyen, jolloin jäljen nosto väärään suuntaan on epätodennäköisempää: näitä toistoja haluan runsaasti alle, jotta Rohtolla menisi selkäytimeen jäljen kulkeminen oikeaan suuntaan. Ens kerralla pitää olla tarkempi ja lähestyä jälkeä tuulen yläpuolelta, jolloin pystyn itse paremmin vaikuttamaan siihen, että missä kulmassa Rohto jälkeen törmää.

Perinjuurin innokas jälkikoira kulki jäljen tarkasti nenä maassa ja hoksatessaan namin jäljellä alkoi häntä heilumaan :) Kaikkia nameja ei malttanut kuitenkaan jäädä suuhun asti hamuamaan, sen verran kiirus oli etiäpäin. Hoksasi purkin hyvin, ja hotki inolla kasvismössö-raejuusto-tonnikala -ateriansa. Rohton ruokaillessa otin siltä valjaat pois ja kaulapannasta taluttaen vein sen sitten pois jäljeltä samalla kehuen ja nameilla palkaten niin, ettei Rohton huomio ollut enää jäljellä. Taitava pieni jälkoira!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Ravja hierojalla

Mukavia uutisia kertoi Suvi hieroessaan nyt Ravjan uudestaan: viikon takainen lihasjumitus ym. oli hyvin lähtenyt vertymään, jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon Ravjan suht korkean iän :) Toki siellä vielä oli kireitä paikkoja, mutta tällä kertaa Ravjaa pystyi jo hieromaan kunnolla, myös pintaa syvemmältä - viimeksi hieronta oli enemmän pintaosiin kohdistuvaa elvyttelyä, pehmeämpi aloitus. Olen kiltisti (itteäni niskasta ottaen) venytellyt Ravjan nyt iltaisin (noh, melkein joka ilta) lenkkien jälkeen, samalla olen Suvin ohjeistuksella hieronut hieman Ravjan kireitä selkä-niskalihaksia. Mitään sellaista Suvi ei Ravjasta nyt löytänyt, mikä estäisi sen osallistumisen puolentoista viikon päästä olevaan hakukokeeseen, johon siis osallistumme, mikäli koe saadaan muutoin järjestettyä. Varasin uuden ajan parin viikon päähän, tuleepa sitten tehtyä tilannetarkistus ja mahdollisen kokeen aiheuttamien jumien purkaminen. Pyysin vielä Suvia katsomaan, että minulla on oikeat otteet Ravjan seisoltaan venyttelyä varten, pitää alkaa tehdä tällä tyylillä pikavenyttelyt reeneissä ennen kuin laitan Ravjan oman suorituksensa jälkeen autoon. Myöhään illalla reenien jälkeen kotona ei välttämättä jaksa enää lähteä lämmittelylenkille venyttelyjä varten. Kotona teen venyttelyt Ravjan maatessa kyljellään. Rohto pitää tuoksi aikaa laittaa aidan taakse toiseen huoneeseen, muutoin se häärää uteliaana niin liki, ettei paappa pysty rentoutumaan.

torstai 5. marraskuuta 2009

Rohton leikki-ilta :)

Käytiin iltasella Moskua moikkaamassa. Pienen alkupatsastelun ja -murahtelun jälkeen Mosku antoi pikkujäpikän hyppiä päälleen miten päin vain. Hirmu kivaa painia ja kirmaamista pojilla taas oli :-D Väliin Mosku rellotti maassa ja antoi Rohton käyttää itseään painitatamina - vähän polleana se siinä sitten nujusikin ;) Pikkiriikkinen rähäkänpoikanen tuli loppupuolessa, kun enimmät energia oli höyrytelty pois ja Rohtoa alkoi kiinnostamaan Moskun luut. No, Mosku teki napakasti selväksi, ettei tartte toisen yrittää alkaa sen luita omimaan. Ihan nätisti nuo kuitenkin jatkoivat touhuilua, ja sopuisasti erottiin. Kotia palaillessa törmättiin vielä pihalla naapurin Pikeen (parivuotia rotweiler narttu). Kauempaa Rohto alkoi pöhisemään hämärässä pihassa olijoita, mutta meni sitten tohkeissaan tutustumaan. Heti taisivat päästä samalle aaltopituudelle ja Pike haastoi Rohton vauhikkaaseen takaa-ajoleikkiin. Pike edellä ja Rohto perässä, ympäri ämpäri pihaa - ja voi, että voikin rotikassa olla vauhtia :-D Ihan nätisti Pike (45 kg) kuitenkin osasi temuta Rohto-höyhensarjalaisen kanssa :) Iltaruoan jälkeen olikin aika nukkuvaista kansaa...

Ti reenit 3.11

Tällä kertaa etsiskeltiin Pikkaralan maastoissa. Rohtolle laitettiin valmiiksi 3 maali-immeistä n. 30 välein tien varteen tuulen yläpuolelle noin 5-10 metrin etäisyydelle tiestä. Maalit meni suoraan tieltä piiloihinsa, eli Rohton nenän nuuhkuteltavissa oli siis myös tuoreet jäljet. Maalien asentojakin muistin tällä kertaa vaihdella, yksi istui/kyykötti, yksi seison puuta vasten ja viimeinen makasi. Otin Rohton autosta siis vasta, kun maalit olivat jo metsässä, eli tällä kertaa ei ollut apuna/virittimenä näkölähtöä. Hyvin tohkeissaan Rohto kuitenkin oli lähdössä hommiin ja innokkaasti se porhalsi etsittävien luo heti kun sai näistä hajun. Reippahasti meni siis kaikkien luo oli maalin asento mikä tahansa, ja istahti ottamaan tarjoilut nätisti vastaan :)

Rohtolla olikin varsinainen puuhapäivä: amulla se oli matkassa, kun käytin autoa huollossa. Ehittiin ootellessa käydä puolentoista tunnin lenkkin Raahen lähiöitä kiertelemässä ja palatessa käytiin hallissa ihmettelemässä Yariksen pohjaa (tarkotus ois saaha teetettyä siihen vähän kestävämpi pohjapanssari muovisen sijaan) ja ukkojen huoltohommia autojen kanssa. Ei ollu Rohto moksiskaan, ja tais sitä vähän väsyttää, kun pisti maate pötköttämään.

Ravjalla oli kevyt reeni, kun sillä edelleen oli pientä ontumista vasemmassa etusessa. Hihnassa käytiin kiertämässä n. 300 m lenkki, jonka loppupätkälle oli tiputeltu tien varteen 5 esinettä. Parin viimeisen kohdalla se vasta alkoi hoksata, että tämmöisiä täällä nyt vain etsiskellään, ekoilla esineillä paapalla oli aikalailla kierroksia, olis vaan ollu lähtemässä mettästä kadonneita etsimään, eli hoksottimet ei oikein olleet oikein esineille viritetyt ;) Keskiviikkona Ravja kävikin sitten hierojalla, joka kävi sen perusteellisesti läpi ja totesi kovasti jumissa olevat lapojen ja yläselän seudun. Onneksi ei mitään vakavampaa tunnu olevan, ja nivelet Ravjalla liikkuu vielä ikäisekseen oikein hyvin :) Verryttelyä, venytystä, verryttelyä, venytystä... pitää ottaa itteä niskasta kiinni, ja alkaa taas näitä harrastamaan. Sitä niin helposti muistaa aikansa tehä näitä, mutta pikkuhiljaa homma unohtuu ja taas on lipsahettu vanhoihin uomiin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Viikonloppuretkiä

Oltiin viikonvaihde Pulkkilassa. Veljenpoikien kanssa seikkailtiin jokivarren peltomaisemissa sekä Haapavuoren kuusikoissa ja kallioilla. Palaillessamme Haapavuoren maastoista Rohto löysi noin 300 metriä ennen autoa keppi-aarteen, jonka kohtalo tuotti sille suuresti päänvaivaa. Se kävi katsastamassa tienposkesta lähemmäs 10 potentiaalista kätköpaikkaa kepilleen, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan ja lopulta se asetteli aarteensa auton vieressä olevan nuotiopaikan viereen, varmaankin optimistisesti ennakoiden sen tulevaksi makkaratikuksi ;-D Viimeistään tämän viikonlopun aikana Rohto oppi kerjäämisen jalon taidon, kiitos äitini ja ystäväni Ainon (90-v teräsmummo, joka sai juuri ajokortin uusittua, Onnea!): havaittavissa oli kaksi sataprosenttisen keskittynyttä, sotilaallisen ryhdikkäästi niskat tanassa tapittavaa koiraa ;) Kotona iltapalaksi olikin sitten köykäinen pieni raejuustoateria, toivonmukaan ennaltaehkäisten mahdolliset mahanpurut...






Kuva kuukauden takaa, mutta kuvaa hyvin myös tämän su-illan asetelmaa ;)
Kotona maittaa uni

torstai 29. lokakuuta 2009

Top toppauksille!

Olipas iltasella hyödyllinen turinatuokio kokeneempien jälkiharrastajien kanssa! Tuli nimittäin puhetta tuosta Rohton loppuesineen yli menemisestä, ja kuinka nyt ja edelliselläkin kerralla toppasin hinhan avulla sen etenemisen esineeltä eteenpäin. Tällä systeemillä aika moni on kuulemma saanut sellaisen jälkikoiran, joka pysätyy esineelle vasta sitten, kun ohjaaja toppaa etenemisen liinalla (ja eihän niitä esineitten paikkoja yleensä itse tule tietämään)... Tässäkin hommassa kannattaisi siis vahvistaa koiran omaehtoista reagointia ja harjoitella esineitä ensin muualla kuin itse jäljellä. Kovasti järkeenkäypää. Jäljen päässä voi pitää toistaiseksi esim. namipurkkia esineen sijasta, ja luulempa ettei ahneella Rohtolla ole mitään sitä vastaan ;) Niin, ja vielä hyvä muistuke itelleni, että namit kanntaisi laittaa jäljelle mieluummin satunnaisesti kuin säännöllisin askelvälein (esim. nami 2., 3., 8., 10., 15., 18., 20. jne askeleella).

Tehtiinkin sitten Rohtolle minimini esinejälki (minä seurasin Rohton kans hommaa sivummalta kun toinen teki jäljen): pituutta n. 10 m ja viisi pienehköä esinettä (nahkainen avaimenkotelo ym. väritykseltään huomaamattomia, jotta esineet hoksattais nenällä eikä näöllä). Samontein lähetiin "sunnuntaikävelemään" jälen suuntaisesti periaatteella, että jos koira ei reagoi esineeseen, edetään vaan seuraavaa kohti ja kehutaan/palkitaan koira vain oma-aloitteisesta reagoimisista esineisiin. Tässä hommassa itse jäljestäminen ei ole tärkeää vaan koira saa edetä vapaalla tyylillä (kuitenkin hihnassa, jotta päästään nopsaan palkkaamaan ja eteneminen hallittua) ja keskitytään vain esineiden vahvistamiseen. Rohto lähti kuitenkin nenä maassa nuuhkuttamaan jälkeä eteenpäin, ehkä vähän sen sivussa, ja kahdesta ensimmäisestä esineestä se meni vierestä ohi ilman, että se olisi niihin silminähden reagoinut mitenkään. Kolmannen esineen se hoksasi ja jäi nuuhkimaan niin, että pääsin hyvin kehumaan ja palkaamaan (eli kehuin iloisesti ensin, menin kyykkyyn ja otin esineen käteen ja kaivelin sitten taskusta namipussin koko ajan kehuen). Kun olin laittanut esineen taskuun jatkettiin matkaa ja seuraavan esineen Rohto osoitti hienosti nuuhkutellen :) Viidenteenkin esineeseen se reagoi hyvin, tämän kohdalla kokeiltiin odottaa pikkaisen ennen kehumista, josko se yrittäisi ottaa esinettä suuhun, mutta pienen tovin esinettä nuuhkuteltuaan Rohto olisi jatkanut eteenpäin: odotin, että se kääntyi uudestaan nuuskuttamaan esinettä ja palkkasin sitten. Katsottiin uudestaan jäljen alkupään pari esinettä, jotta voisi vielä kokeilla, tarjoaako Rohto esineen ottamista suuhun: molempiin esineisiin reagoi nyt hyvin, ekalla esineellä mun hermot ei kestäneet oottaa riittävän kauan ;) - kehuin/palkkasin pelkästä esineen kuonolla tökkimisestä, mutta tokalla maltoin ja Rohtohan nosti esineen :-D Hirmu hienosti Rohto keskittyi hommaan, ei haahuillut yhtään mitään muuta!Tuosta onkin hyvä jatkaa esineharjoituksia :)

Rohton 9. jälki

Kirkkaassa pikkupakkaskelissä (-1) n. 20-30 m mittainen jälki myötätuuleen (heikohko, mutta selvä tuulenvire) kuuraiselle nurmikolle (jäljen painaumat erottui selvästi). Nakkiviipale n. joka 3.-4. askeleeseen ja jäljen päähän sukka, jonka sisälle laitoin vähän pitemmän nakkipätkän. Jälki ehti vanheta n. varttitunnin. Ajoin auton taas leikkikentän parkkiin, puin Rohtolle valjaat autossa ja siirryttiin siittä nurmikon laitaan parinkymmenen metrin päähän jäljestä, jota kohti lähettiin talssimaan tuulen yläpuolelta, Rohton nenä oli maassa jo tässä vaiheessa. Ilmeisesti sen pääkoppaan on muotoutunut yhtälö nurmi = jälki ;).

Pari metriä ennen "oikeaa" jälkeä Rohto hoksasi maasta meitä lähes kohtisuoraan vastaan tulevat jonkun toisen jättämän jälkijonon (en huomannut jälkeä tehdessä sitä, mutta en tullut silloin niin tarkasti katelleeksi ympärille, luultavasti kuitenkin vanhempi jälki kuin mun tekemä) - estin hihnalla Rohton lähtemisen "väärälle" jäljelle ja saavuttiin viistosti omalle jäljellemme (melkein jäljen suuntaisesti): Rohtolla alkoi häntä heilua iloseen malliin, kun bongasi jäljen ja eka nakinpalan sillä :) Meno olikin tämän jälkeen vauhikasta hihna kireällä etenemistä, suhtkoht hyvin jäljellä pysyen (2-3 kertaa lähti vähän seilaamaan sivuun) ja melkein kaikki nakit tuli hotkittua jäljeltä. Esineestä Rohto meinasi taas mennä ohi, eli jouduin toppaamaan, mutta ihan mieluusti se alkoi mulle kaveriksi namia sen sisältä kaivamaan :) Kannoin sen sitten reilusti sivuun puhtaalle nurmikolle ja palailin autolle Rohtoa kovasti kehuen ja väliin nameja syötellen.

Mietintämyssyyn: intoa Rohtolla on kovasti ja hirmuinen veto valjaissa > liinassa jäljestämisestä voipi tulla fyysisesti aika raskasta myöhemmin varsinkin kun jäljen pituus kasvaa. Alkuvaiheessa jälkiopintoja liinatyöskentely lienee paikallaan, jotta homma ois jotenkin hallinnassa, mutta missä vaiheessa ja miten voisikaan lähteä koulimaan siitä "rauhallisesti" vapaana jäljestävää koiraa??? Pitääpä kuulostella muilta kokemuksia tästä. Jep, ja täytyy jatkossa tarkemmin katella ympärille, onko mahdollisia "harhajälkiä" havaittavissa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Sunnuntaikävelyä su - ti

Rohtolle sekä sunnuntaina että tiistaina reeneissä suurinpiirtein sama koreografia: eka maali näkölähtönä niin, että loppumatkan piiloon poistuminen (reilun 10 metrin päähän) jäi näkemättä, ja seuraavat kaksi maalia menivät valmiikisi piiloon noin 30 m välein tuulen yläpuolelle n. 10 m etäisyydelle meidän etsintälinjasta. Myös etsintä suoritui samaan tyyliin molemmissa reeneissä: innokkaasti kirmaisten haetun eka maalin jälkeen Rohto lähti tepastelemaan edellämme kulkusuuntaan (muu reeniporukka seurasi vanavedessä, jottei P-paikalle jää houkuttelevia ihmisiä) ja sai tuulesta hyvin hajun etsittävistä. Nenä pystyssä epäröimättä se porhalsi etsittävien luo, jotka palkkasivat ja keuhuivat suoriltaan pienen etsijän :) Raahen sunnuntaireenit olivat valoisaan aikaan, tiistain reenit Oulunsalossa taas illan pimeässä ja hieman sumuisessa kelissä.

Ravjalle oli sunnuntaina yksi maali piilossa tuulen alapuolella avaran hakkuuaukion takana (n. 100 m päässä), harjoittelimme yhdessä partiointia siksakaten kohti maalia: hyvin paappa kulki mukana ja sai sitten lopulta hajun etsittävästä, joka tarjoili palkan heti muutaman haukun jälkeen. Tiistaina huomasin iltapäivälenkillä Ravjan hieman ontuvan (vasen etunen) ja otettiinkin sille sitten illan reeneissä ihan vaan makkarinkiä, vähänkö se porhalsi mielissään ihmiseltä toiselle herkkuja syömään, haukkukin raikasi vaikkei ilmaisua varsinaisesti tässä reenattukaan ;)

maanantai 26. lokakuuta 2009

Nuppu - Rohto rehvit

Sunnuntaina Rohtolla oli tärskyt viehkon Nuppu-dalmatialaisen kanssa, ikää neitillä noin 3 kk. Hyvin synkkas tyypeillä leikit yksiin, meno oli vauhikasta, maasto märkä ja Rohto aika huvittavan näköinen painien jälkeen. Hämärästä kelistä johtuen kuviin taltioitui lähinnä epämääräisiä viuhahduksia, mutta laitetaas kuitenkin muutama tunnelmapala oheen. Pentupainilenkin jälkeen piipahdettiin Nupun kotona puntarilla, Rohto painoi noin 11 kg. Torstaina mittailin sille vauhista säkäkorkeudeksi noin 43 cm - tämmöset strategiset mitat siis himpun yli 4 kk iässä (18 ja risat vk). Tämänhetkinen Rohton habitus näyttää siltä, että se kasvaa KKK eli korvia, kuonoa ja koipia ;)






Reporangat päivän aktiviteettien ja illan reenien jälkeen

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ravja SPeKL:n taidontarkistuskokeessa (haku)

Tuli korkattua ensimmäinen hylätty-merkintä koekirjaan myöhään lauantai-iltana. Pimeäkokeena suoritettavassa taidontarkistuskokeessa on tarkistettavana 3 ha alue ja aikaa käytettävissä 45 min. Yksi kolmesta maalimiehestä jäi löytymättä, kaksi maalimiestä Ravja löysi ja ilmaisi hyvin. Tutkittava alue oli loivan kumpareen päällä olevaa kuusikkoa, laskien pohjoisessa pienen soistuman kautta järveen päin, myös etelään päin maasto laski ja siellä olevassa kuusitiheikössä ollut maali jäi löytymättä. Ilma oli aika lailla seisova, väliin oli pientä suunnaltaan vaihtelevaa tuulenvirettä, pakkasta pari astetta, maasto osin sula osin lumilaikuilla. Ravja oli kuulemma ohittanut löytymättä jääneen maalin parin metrin päästä, mutta ei vaan saanut tästä hajua - samalla tavalla kävi useammalla koiralla illan kokeissa. Eli tällaisissa olosuhteissa maasto täytyy käydä tiheästi kammaten läpi. ...tai olla hyvin aktiivisesti liikkuva koira, joka ehtii käydä paikat useamman kerran läpi: Smart flätti sai tällä tyylillä nostettua kaikki maalit 25 minuutissa, hieno suoritus noissa olosuhteissa! Minulla homma kompastui osin siihen, että ensinnäkin annoin Ravjan työskennellä turhan paljon kaukana itestäni sillä verukkeella, että jospa se on hajulla, mutta Ravja ajeli pajolti tallatun alueen jälkiä. Toiseksi itselleni oli jotenkin tosi vaikeaa hahmottaa, mikä alue oli jo käyty läpi - tähän ja olemattoman tuulen suunnan arpomiseen tuhrautui turhan paljon aikaa. GPS:n piirtämästä kulkureitistä olisi ollut suuri apu kuljettujen alueiden hahmottamiseen. Mutta olipahan opettavaine koe tosietsintöjäkin ajatellen.

perjantai 23. lokakuuta 2009

peuha-perjantai

Kävimme Rohton kanssa pitkästä aikaa venäjänajokoira-Moskua laumoineen moikkaamassa. Pihan laiteella olikin ensiksi supi-vainaa Rohton ihmeteltäväksi; suuri metsästäjätär Ronja (x-rotuinen pätevä metästyskoira) isäntineen olivat käyneet onnistuneella jahtireissulla. Rohto meni ihan reippaasti nuuhkimaan saalista, mutta hieman varovaisemmin se sitten teki lähempää tuttavuutta. Pari kuukautta Rohtoa vanhempi Mosku oli aluksi kovasti pörhäkkää miestä, jota pikkulappalainen mielinkielin liehitteli ;) Pian alkoi kuitenkin leikkisävel löytyä. Riemuralliin yhtyivät pian lapinkoirat Kölli (Beaska) ja kolmisen viikkoa Rohtoa vanhempi tomera Pekko (Maijuntuvan Pellon-Pekko), ja alkupullistelujen jälkeen nuorimmat heittäytyivät ikä- ja roturasisteiseksi alkaen kahdenkeskiset painimatsit. Joukkoon liittyneistä Moskun oman lauman leideistä (Rudi ja Riella) Rudi päätti laittaa Rohto-tulokkaan ruotuun kiroamalla sen maankamaraan pariin otteeseen - tämän jälkeen Rohto arkaili kauempaa lauman touhuja, vaikkakin selvästi väliin halusi ja yritteli liittyä ilonpitoon, ja rohkaistuikin sitten uudestaan nujuamaan Pekon kans :) Uusi tilanne Rohto-Ohtolaiselle olla mukana tällaisessa "koirapuistomeiningissä", mutta hyvä kokea tällaistakin. Iltalenkillä törmättiin sattumoisin Nuppu-dalmispentuun (3kk), jolla oli kaverina mukana parivuotias kultainennoutajanarttu. Päästettiin kakarat riekkumaan keskenään ja kivasti alkoi heti pennut leikkiä. Aikuiset koirat pidettiin kiinni - ehkä päivällisen Rudin kurmotuksen viisastuttamana Rohto selvästi piti pienen välimatkan aikuiseen narttuun, joka väliin vähän urahteli (todennäköisesti kylläkin Ravjalle, joka murahteli ja haukahteli omalla tahollaan: pentujen riekkumiset selvästi vähän ärsytti paappaa). Sovittiin Nupun emännän kanssa pennuille rehvit sunnutaille valoisaan päiväsaikaan :)

Supi-vainaan tutkailua
Moskua ihaillen
Moskua kokeillen
luujäämien tukkimuksia
Pekko pomoiluasemissa
paappa syö luuta, Rohto kans, ja liki ;)