Rohto sai jäljestää osan päiväruoastansa ja tekikin sen hyvin innokkaasti ja tarkasti :-D Tein jäljen meiltä reilun sadan metrin päässä olevalle tenniskentän viereiselle matalakasvuiselle nurmelle, jonka päällä oli 2-3 cm lunta - täällä siis vaihteeksi pikkupakkanen (-2) ja maa valkoisena :) Erinomainen jäljestyskeli, kun jäljet näkyy meikäläiselle hyvin, mutta eivät kuitenkaan koiran silmiin erikoisemmin erotu. Noin 15-20 m pitkä ja kymmenisen minuuttia vanha jälki kulki loivan kaarroksen tehden myötäiseen sivutuuleen (heikkoa tuulentapaista), matkan varrelle askeliin laitettuna satunnaisesti juustonpalasia ja lopussa siis puolet päiväateriasta tiiviisti suljetussa muovirasiassa (päällä varmuudeksi yksi juustonpala hoksauttajaksi).
Toin Rohton paikalle kaulapannasta taluttaen ja noin 5 metriä ennen jälkeä puin sille valjaat. Jo tuossa vaiheessa Rohto bongasi jäljen hajun, oltiin sen verran tuulen alapuolella, malttoi kuitenkin rauhoittua istualleen hetkoseksi kunnes annoin luvan lähteä hommiin. Tästä jäljen "etukäteisbongauksesta" johtuen Rohto ponkaisi jäljelle suorasta kulmasta, ja nosti sen mallikkaasti oikeaan suuntaan. Tarkoitus oli lähestyä jälkeä taas myötäisestä kulmasta siihen yhtyen, jolloin jäljen nosto väärään suuntaan on epätodennäköisempää: näitä toistoja haluan runsaasti alle, jotta Rohtolla menisi selkäytimeen jäljen kulkeminen oikeaan suuntaan. Ens kerralla pitää olla tarkempi ja lähestyä jälkeä tuulen yläpuolelta, jolloin pystyn itse paremmin vaikuttamaan siihen, että missä kulmassa Rohto jälkeen törmää.
Perinjuurin innokas jälkikoira kulki jäljen tarkasti nenä maassa ja hoksatessaan namin jäljellä alkoi häntä heilumaan :) Kaikkia nameja ei malttanut kuitenkaan jäädä suuhun asti hamuamaan, sen verran kiirus oli etiäpäin. Hoksasi purkin hyvin, ja hotki inolla kasvismössö-raejuusto-tonnikala -ateriansa. Rohton ruokaillessa otin siltä valjaat pois ja kaulapannasta taluttaen vein sen sitten pois jäljeltä samalla kehuen ja nameilla palkaten niin, ettei Rohton huomio ollut enää jäljellä. Taitava pieni jälkoira!
torstai 12. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti