Top toppauksille!

Olipas iltasella hyödyllinen turinatuokio kokeneempien jälkiharrastajien kanssa! Tuli nimittäin puhetta tuosta Rohton loppuesineen yli menemisestä, ja kuinka nyt ja edelliselläkin kerralla toppasin hinhan avulla sen etenemisen esineeltä eteenpäin. Tällä systeemillä aika moni on kuulemma saanut sellaisen jälkikoiran, joka pysätyy esineelle vasta sitten, kun ohjaaja toppaa etenemisen liinalla (ja eihän niitä esineitten paikkoja yleensä itse tule tietämään)... Tässäkin hommassa kannattaisi siis vahvistaa koiran omaehtoista reagointia ja harjoitella esineitä ensin muualla kuin itse jäljellä. Kovasti järkeenkäypää. Jäljen päässä voi pitää toistaiseksi esim. namipurkkia esineen sijasta, ja luulempa ettei ahneella Rohtolla ole mitään sitä vastaan ;) Niin, ja vielä hyvä muistuke itelleni, että namit kanntaisi laittaa jäljelle mieluummin satunnaisesti kuin säännöllisin askelvälein (esim. nami 2., 3., 8., 10., 15., 18., 20. jne askeleella).

Tehtiinkin sitten Rohtolle minimini esinejälki (minä seurasin Rohton kans hommaa sivummalta kun toinen teki jäljen): pituutta n. 10 m ja viisi pienehköä esinettä (nahkainen avaimenkotelo ym. väritykseltään huomaamattomia, jotta esineet hoksattais nenällä eikä näöllä). Samontein lähetiin "sunnuntaikävelemään" jälen suuntaisesti periaatteella, että jos koira ei reagoi esineeseen, edetään vaan seuraavaa kohti ja kehutaan/palkitaan koira vain oma-aloitteisesta reagoimisista esineisiin. Tässä hommassa itse jäljestäminen ei ole tärkeää vaan koira saa edetä vapaalla tyylillä (kuitenkin hihnassa, jotta päästään nopsaan palkkaamaan ja eteneminen hallittua) ja keskitytään vain esineiden vahvistamiseen. Rohto lähti kuitenkin nenä maassa nuuhkuttamaan jälkeä eteenpäin, ehkä vähän sen sivussa, ja kahdesta ensimmäisestä esineestä se meni vierestä ohi ilman, että se olisi niihin silminähden reagoinut mitenkään. Kolmannen esineen se hoksasi ja jäi nuuhkimaan niin, että pääsin hyvin kehumaan ja palkaamaan (eli kehuin iloisesti ensin, menin kyykkyyn ja otin esineen käteen ja kaivelin sitten taskusta namipussin koko ajan kehuen). Kun olin laittanut esineen taskuun jatkettiin matkaa ja seuraavan esineen Rohto osoitti hienosti nuuhkutellen :) Viidenteenkin esineeseen se reagoi hyvin, tämän kohdalla kokeiltiin odottaa pikkaisen ennen kehumista, josko se yrittäisi ottaa esinettä suuhun, mutta pienen tovin esinettä nuuhkuteltuaan Rohto olisi jatkanut eteenpäin: odotin, että se kääntyi uudestaan nuuskuttamaan esinettä ja palkkasin sitten. Katsottiin uudestaan jäljen alkupään pari esinettä, jotta voisi vielä kokeilla, tarjoaako Rohto esineen ottamista suuhun: molempiin esineisiin reagoi nyt hyvin, ekalla esineellä mun hermot ei kestäneet oottaa riittävän kauan ;) - kehuin/palkkasin pelkästä esineen kuonolla tökkimisestä, mutta tokalla maltoin ja Rohtohan nosti esineen :-D Hirmu hienosti Rohto keskittyi hommaan, ei haahuillut yhtään mitään muuta!Tuosta onkin hyvä jatkaa esineharjoituksia :)

Rohton 9. jälki

Kirkkaassa pikkupakkaskelissä (-1) n. 20-30 m mittainen jälki myötätuuleen (heikohko, mutta selvä tuulenvire) kuuraiselle nurmikolle (jäljen painaumat erottui selvästi). Nakkiviipale n. joka 3.-4. askeleeseen ja jäljen päähän sukka, jonka sisälle laitoin vähän pitemmän nakkipätkän. Jälki ehti vanheta n. varttitunnin. Ajoin auton taas leikkikentän parkkiin, puin Rohtolle valjaat autossa ja siirryttiin siittä nurmikon laitaan parinkymmenen metrin päähän jäljestä, jota kohti lähettiin talssimaan tuulen yläpuolelta, Rohton nenä oli maassa jo tässä vaiheessa. Ilmeisesti sen pääkoppaan on muotoutunut yhtälö nurmi = jälki ;).

Pari metriä ennen "oikeaa" jälkeä Rohto hoksasi maasta meitä lähes kohtisuoraan vastaan tulevat jonkun toisen jättämän jälkijonon (en huomannut jälkeä tehdessä sitä, mutta en tullut silloin niin tarkasti katelleeksi ympärille, luultavasti kuitenkin vanhempi jälki kuin mun tekemä) - estin hihnalla Rohton lähtemisen "väärälle" jäljelle ja saavuttiin viistosti omalle jäljellemme (melkein jäljen suuntaisesti): Rohtolla alkoi häntä heilua iloseen malliin, kun bongasi jäljen ja eka nakinpalan sillä :) Meno olikin tämän jälkeen vauhikasta hihna kireällä etenemistä, suhtkoht hyvin jäljellä pysyen (2-3 kertaa lähti vähän seilaamaan sivuun) ja melkein kaikki nakit tuli hotkittua jäljeltä. Esineestä Rohto meinasi taas mennä ohi, eli jouduin toppaamaan, mutta ihan mieluusti se alkoi mulle kaveriksi namia sen sisältä kaivamaan :) Kannoin sen sitten reilusti sivuun puhtaalle nurmikolle ja palailin autolle Rohtoa kovasti kehuen ja väliin nameja syötellen.

Mietintämyssyyn: intoa Rohtolla on kovasti ja hirmuinen veto valjaissa > liinassa jäljestämisestä voipi tulla fyysisesti aika raskasta myöhemmin varsinkin kun jäljen pituus kasvaa. Alkuvaiheessa jälkiopintoja liinatyöskentely lienee paikallaan, jotta homma ois jotenkin hallinnassa, mutta missä vaiheessa ja miten voisikaan lähteä koulimaan siitä "rauhallisesti" vapaana jäljestävää koiraa??? Pitääpä kuulostella muilta kokemuksia tästä. Jep, ja täytyy jatkossa tarkemmin katella ympärille, onko mahdollisia "harhajälkiä" havaittavissa.

Sunnuntaikävelyä su - ti

Rohtolle sekä sunnuntaina että tiistaina reeneissä suurinpiirtein sama koreografia: eka maali näkölähtönä niin, että loppumatkan piiloon poistuminen (reilun 10 metrin päähän) jäi näkemättä, ja seuraavat kaksi maalia menivät valmiikisi piiloon noin 30 m välein tuulen yläpuolelle n. 10 m etäisyydelle meidän etsintälinjasta. Myös etsintä suoritui samaan tyyliin molemmissa reeneissä: innokkaasti kirmaisten haetun eka maalin jälkeen Rohto lähti tepastelemaan edellämme kulkusuuntaan (muu reeniporukka seurasi vanavedessä, jottei P-paikalle jää houkuttelevia ihmisiä) ja sai tuulesta hyvin hajun etsittävistä. Nenä pystyssä epäröimättä se porhalsi etsittävien luo, jotka palkkasivat ja keuhuivat suoriltaan pienen etsijän :) Raahen sunnuntaireenit olivat valoisaan aikaan, tiistain reenit Oulunsalossa taas illan pimeässä ja hieman sumuisessa kelissä.

Ravjalle oli sunnuntaina yksi maali piilossa tuulen alapuolella avaran hakkuuaukion takana (n. 100 m päässä), harjoittelimme yhdessä partiointia siksakaten kohti maalia: hyvin paappa kulki mukana ja sai sitten lopulta hajun etsittävästä, joka tarjoili palkan heti muutaman haukun jälkeen. Tiistaina huomasin iltapäivälenkillä Ravjan hieman ontuvan (vasen etunen) ja otettiinkin sille sitten illan reeneissä ihan vaan makkarinkiä, vähänkö se porhalsi mielissään ihmiseltä toiselle herkkuja syömään, haukkukin raikasi vaikkei ilmaisua varsinaisesti tässä reenattukaan ;)

Nuppu - Rohto rehvit

Sunnuntaina Rohtolla oli tärskyt viehkon Nuppu-dalmatialaisen kanssa, ikää neitillä noin 3 kk. Hyvin synkkas tyypeillä leikit yksiin, meno oli vauhikasta, maasto märkä ja Rohto aika huvittavan näköinen painien jälkeen. Hämärästä kelistä johtuen kuviin taltioitui lähinnä epämääräisiä viuhahduksia, mutta laitetaas kuitenkin muutama tunnelmapala oheen. Pentupainilenkin jälkeen piipahdettiin Nupun kotona puntarilla, Rohto painoi noin 11 kg. Torstaina mittailin sille vauhista säkäkorkeudeksi noin 43 cm - tämmöset strategiset mitat siis himpun yli 4 kk iässä (18 ja risat vk). Tämänhetkinen Rohton habitus näyttää siltä, että se kasvaa KKK eli korvia, kuonoa ja koipia ;)

Reporangat päivän aktiviteettien ja illan reenien jälkeen

Ravja SPeKL:n taidontarkistuskokeessa (haku)

Tuli korkattua ensimmäinen hylätty-merkintä koekirjaan myöhään lauantai-iltana. Pimeäkokeena suoritettavassa taidontarkistuskokeessa on tarkistettavana 3 ha alue ja aikaa käytettävissä 45 min. Yksi kolmesta maalimiehestä jäi löytymättä, kaksi maalimiestä Ravja löysi ja ilmaisi hyvin. Tutkittava alue oli loivan kumpareen päällä olevaa kuusikkoa, laskien pohjoisessa pienen soistuman kautta järveen päin, myös etelään päin maasto laski ja siellä olevassa kuusitiheikössä ollut maali jäi löytymättä. Ilma oli aika lailla seisova, väliin oli pientä suunnaltaan vaihtelevaa tuulenvirettä, pakkasta pari astetta, maasto osin sula osin lumilaikuilla. Ravja oli kuulemma ohittanut löytymättä jääneen maalin parin metrin päästä, mutta ei vaan saanut tästä hajua - samalla tavalla kävi useammalla koiralla illan kokeissa. Eli tällaisissa olosuhteissa maasto täytyy käydä tiheästi kammaten läpi. ...tai olla hyvin aktiivisesti liikkuva koira, joka ehtii käydä paikat useamman kerran läpi: Smart flätti sai tällä tyylillä nostettua kaikki maalit 25 minuutissa, hieno suoritus noissa olosuhteissa! Minulla homma kompastui osin siihen, että ensinnäkin annoin Ravjan työskennellä turhan paljon kaukana itestäni sillä verukkeella, että jospa se on hajulla, mutta Ravja ajeli pajolti tallatun alueen jälkiä. Toiseksi itselleni oli jotenkin tosi vaikeaa hahmottaa, mikä alue oli jo käyty läpi - tähän ja olemattoman tuulen suunnan arpomiseen tuhrautui turhan paljon aikaa. GPS:n piirtämästä kulkureitistä olisi ollut suuri apu kuljettujen alueiden hahmottamiseen. Mutta olipahan opettavaine koe tosietsintöjäkin ajatellen.

peuha-perjantai

Kävimme Rohton kanssa pitkästä aikaa venäjänajokoira-Moskua laumoineen moikkaamassa. Pihan laiteella olikin ensiksi supi-vainaa Rohton ihmeteltäväksi; suuri metsästäjätär Ronja (x-rotuinen pätevä metästyskoira) isäntineen olivat käyneet onnistuneella jahtireissulla. Rohto meni ihan reippaasti nuuhkimaan saalista, mutta hieman varovaisemmin se sitten teki lähempää tuttavuutta. Pari kuukautta Rohtoa vanhempi Mosku oli aluksi kovasti pörhäkkää miestä, jota pikkulappalainen mielinkielin liehitteli ;) Pian alkoi kuitenkin leikkisävel löytyä. Riemuralliin yhtyivät pian lapinkoirat Kölli (Beaska) ja kolmisen viikkoa Rohtoa vanhempi tomera Pekko (Maijuntuvan Pellon-Pekko), ja alkupullistelujen jälkeen nuorimmat heittäytyivät ikä- ja roturasisteiseksi alkaen kahdenkeskiset painimatsit. Joukkoon liittyneistä Moskun oman lauman leideistä (Rudi ja Riella) Rudi päätti laittaa Rohto-tulokkaan ruotuun kiroamalla sen maankamaraan pariin otteeseen - tämän jälkeen Rohto arkaili kauempaa lauman touhuja, vaikkakin selvästi väliin halusi ja yritteli liittyä ilonpitoon, ja rohkaistuikin sitten uudestaan nujuamaan Pekon kans :) Uusi tilanne Rohto-Ohtolaiselle olla mukana tällaisessa "koirapuistomeiningissä", mutta hyvä kokea tällaistakin. Iltalenkillä törmättiin sattumoisin Nuppu-dalmispentuun (3kk), jolla oli kaverina mukana parivuotias kultainennoutajanarttu. Päästettiin kakarat riekkumaan keskenään ja kivasti alkoi heti pennut leikkiä. Aikuiset koirat pidettiin kiinni - ehkä päivällisen Rudin kurmotuksen viisastuttamana Rohto selvästi piti pienen välimatkan aikuiseen narttuun, joka väliin vähän urahteli (todennäköisesti kylläkin Ravjalle, joka murahteli ja haukahteli omalla tahollaan: pentujen riekkumiset selvästi vähän ärsytti paappaa). Sovittiin Nupun emännän kanssa pennuille rehvit sunnutaille valoisaan päiväsaikaan :)

Supi-vainaan tutkailua

Moskua ihaillen

Moskua kokeillen

luujäämien tukkimuksia

Pekko pomoiluasemissa

paappa syö luuta, Rohto kans, ja liki ;)

Torstain Raahe-aktiviteetit

Käytiin vaihteeksi iltalenkillä Raahen lähimaastoissa, minkä jälkeen käytin Rohtoa sivistymässä Raahen koirakerhon näyttely-reeneissä. Tultaessa paikalle Rohton piti alkuun vähän pöhistä uutta koirakaartia, jossa edustettuina kultsua, setteriä, shelttiä, belgi, partakollie (?) ja sokerina pohjalla su-reeneistä tuttu, noin Rohton ikäinen Moona-labbis :) Nopsaan Rohto kuitenkin rauhoittui ja malttoi keskittyä äiteen nameihin, kun alkuun seurattiin muiden touhuja pienen välimatkan päästä - oikein hyvää häiriöreeniä! Osallistuttiin "yksilöarvosteluun" eli reenien vetäjä sievästi vähän kopeloi Rohtoa ja vilkaisi nopsaan hampaita - pikkasen rimpuileva otus Rohto oli, osin varmaan mun väärin ajoitetun namitarjoilun syystä. Kiepastiin sitten kolmio- ja eestaas -näytelmäkoreografiat, namilla lahjoen Rohto kulki ihan nätisti vierellä hihna löysällä. Reilun puolen tunnin näytelmäreenin jälkeen Rohto pääsi vähäksi aikaa riekkumaan Moona-labbiksen kanssa ja kivaa oli tenavilla :)

su - ti hakuilut

Sunnuntaina illansuussa Rohto visiteerasi ekaa kertaa Raahen porukoitten reeneissä, eikäpä Ravjakaan koviin montaa ihmistä/koiraa nykyisestä kokoonpanosta ollut aikasemmin nähnyt. Rohtolle hämärtyvässä illassa kolme näkölähtöä, joista viimeinen meni piiloon ex-soramontun reunan taakse: kaikkien luokse riitti innokasta vauhtia ja Caesar-herkut katosivat nopsaan parempiin suihin :) Ravjalle yksi haasteellisemmassa piilossa montun pohjalla istuskeleva ja yksi pimeässä hiljakseen kävelevä maali: molemmat löysi ja ilmaisi hyvin.

Tiistaina OSE:n reenit Oulussa Pikkaralassa. Ennen reenejä käytiin Pekan pajalla asennuttamassa autoon vihdoinkin valmistunut häkkiosasto koirille. Hyvä tuli - jee! Pitää napsasta kuva joku päivä ja laittaa näytille. Koirat ootteli operaation aikana pari tuntia pihalla, kun olin eka käyttänyt ne puolen tunnin lenkillä lähimaastossa. Tuli taas hyvää reeniä Rohtolle: pari junaa ehti suihkasta ohi (rata n. 50m päässä) ja vieressä Pekan pajalla pärisi väliin porakone, väliin sirkkeli ja millon mikäkin työvempain äänteli, ei ollut Rohto näistä moksiskaan, toki vieressä oli tukena hötkyilemätön paappa-koira. Reeneissä jälleen kerran kolme näkölähtöä Rohtolle, mutta tällä kertaa pyrin peittämään maalien loppumatkan näkymisen Rohtolta, jotta joutuisi käyttämään enemmän nenäänsä (maalit tuulen yläpuolella). Reippahasti ja innokkaasti pikkujäpikkä taas paineli maalien luo eikä haitannu, että ilta oli ehtiny pimetä jo kunnolla. Tällä kertaa maalit syötteli kädestä nameina olleet nakinpalat, ja suhtkoht nätisti Rohto osasi tarjoilut rohmuta suuhunsa, mitä nyt vähän etutassulla yritti hoputtaa tarjoilua ;-) Aikasemmin tarjoilut maaleilla on olleet suoraan rasiasta hotkittavia. Ravjalle kaksi makaavaa maalia: eka passiivisena soramonttumaaston rinteessä ja toinen metsässä "humalaisena" örähdellen. Hyvin löytyivät ja ilmaisutkin olivat hyvät: ekaa maalia oli kerran-pari yrittänyt alkaa "kaivamaan" etutassuillaan ja tokan yli oli ekaksi hypännyt, mutta tämän örähdettyä siitä vähän isommin ilmaisi nätisti loppuajan noin metrin päässä seisoen. Ravjallahan on ollut makaavien maalien kans ongelmana, että alkaa hyvin mielellään kaivamaan näitä esiin varsinkin, kun minä alan olla lähellä - jonkinmoista turhaumaa/sijaistoimintoa kait. Tokalla omituisella maalilla Ravja tuli mua pari metriä vastaan ikäänkuin hakemaan äiteetä kaveriksi örisevän maalin taltuttamiseen - hyvä näin :)

Talven tuntua...

Viikonloppua Pulkkilassa. Nautiskeltiin talvisista maisemista...

Opetettu seisomaan hienosti? ...ei vaan Rohto-lintujentarkkailija ;)

Lamujokivarren rauhalliset vahdit

...ja vähemmän rauhalliset

Nautiskeltiin rohdoksia (ruusunkiulukoita), jotta taas jaksaa...

...tutustua talviurheilulajeihin

Perjantain hälyreenit

Saimme nauttia perjantaisissa hälytysryhmän reeneissä ideaaleista etsintäolosuhteista Oulun Toppilan rantapusikoissa: taivaalta sateli räntää, joka kasteli tehokkaasti maaston hyvin märäksi ja peitti maan parin sentin lumikerrokseen. Saimme Ravjan kanssa tarkistettavaksi noin 200 x 300m alueen rantalepikkoa, joka kaatuneiden puiden ja paikoin tiuhan aluskasvuston (nokkosta ym.) vuoksi oli sangen haasteellista kuljettavaa. Ravja nosti hyvin alueen etelälaidalta alueen läpi kulkeneen jäljen, mutta emäntä muka-the-intiaani tulkitsi jäljen kulkevan päinvastaiseen suuntaan kuin Ravja olisi lähtenyt sitä kulkemaan, eikä siis päästänyt koiraansa "takajäljelle". Tuulen lähes puuttuessa ja maaston ollessa peitteistä päätin siksakata alueen n. 50 metrin siivuissa. Noin puolentoista tunnin pusikossa rymyämisen jälkeen Ravja nosti sitten alueen pohjois-osassa nenänsä ja pyykäisi ilmaisemaan yhden kadonneista vajaan sadan metrin päähän. Jälkiviisaana voin todeta Ravjan kyllä merkkailleen jälkeä ja luultavasti useampaan kertaan olin sen myös pyytänyt jäljen hajuilta pois. Reenin opetuksena jälleen kerran minulle olla yrittämättä liikaa lukea itse jälkien kulkua maastossa, ja keskittyä enemmän koiran lukemiseen (tämä oli kyllä nyt aika haasteellista maaston peitteisyydestä johtuen, seliseli...) antaen sille mahdollisuus seurata nenäänsä eikä minun hienoa etsintäsuunnitelmaani.

Rohto oli turistina mukana, pari tuntia se siis joutui odottelemaan autossa (ihan rauhallinen vastaanotto autossa oli maastosta palattua), mutta pääsi heilumaan porukoitten jaloissa alku- ja loppupalaveerauksien aikana. Reenien loppupurkupaikka pelastuslaitoksen vanhassa varasto- tms. rakennuksessa oli Rohtonkin mielestä hyvin mielenkiintonen paikka, ja kun se oli ehtinyt akkujaan pari tuntia autossa latailla, narun nokassa kiskoi melkoisen innokkaasti joka paikkaan nenäänsä työntävä pikkuotus ;)

Rohton 8. jälkireeni

Tein iltapäivällä n. 20 metriä pitkän ja noin 25 min vanhan jäljen myötätuuleen leikkikentän läheiselle nurmikolle (sula, kostea), nami (keitettyä poronsydäntä) joka toisella-kolmannella alkeleella ja nyt ekaa kertaa esine jäljen päässä (pieni vihreä puuvillainen kangaspussukka nami sisällään). Aurinkoinen sää, lämpöä noin +2 ja heikko mutta selvä pohjoinen ilmavirtaus. Rohto oli jäljen teon aikana kotona Ravjan kans. Pysäköin auton leikkikentän viereiselle P-paikalle, kentälle oli tällä välin tullut pari pikkulasta äitinsä kanssa. Rohton piti hetki vähän pöhistä lasten suuntaan, kun nämä aluksi vain ääneti katselivat leikkitelineiltä meihin päin. Laitoin Rohtolle siinä muutamia nappuloita maasta etsittäviksi ja kun lapsetkin virkosivat jatkamaan touhujaan, ei Rohtonkaan enää heitä tarvinnut ihmetellä ja päästiin lähtemään jäljen suuntaan, eikä Rohto ottanut lapsistä häiriötä jälkireenin aikana.

Noin 10 metriä ennen jälkeä puin Rohtolle valjaat: ihan sen normaalit talutusvaljaat, mutta olen nyt parina kertana tuonut sen pannasta taluttaen paikalle ja pukenut valjaat hieman ennen jäljelle tuloa, jotta saataisiin alulle jonkinlaiset jälkihomma-rituaalit merkiksi, mitä ollaan lähdössä tekemään. Mitään vihjesanaa en ole vielä hommaan liittänyt. Rohto nosti jäljen hyvin (tultiin sille helpossa viistossa myötäkulmassa) ja se taisi saada heti namista hajun, kun alkoi innokkaasti pyöriä nenä maassa hakien. Intoa oli taas kovasti, mutta verrattuna edelliseen jälkeen, jonka se meni tarkasti kuin höyryveturi, tämänpäiväisellä jäljellä meno oli selkeästi enemmän pyörimistä ja pariin kertaa se lähti hakemaan hieman sivuunkin, niin että hihnan mitta (n. 1,5 m) tuli vastaan, löysi kuitenkin nopsaan takaisin jäljelle. Syinä saattoivat olla nälkäisempi koira (ruoasta lähes kuusi tuntia aikaa, edellisellä kerralla pari tuntia) ja kostealla nurmikolla ehkä laajemmalle levinneet ja tarttuneet jäljen hajut (edellisellä kerralla nurmikko oli kuurassa, ja jälki oli ihan eri kohdassa kuin tämänpäiväinen). Jäljen loppuosa mentiin kuitenkin melko tarkasti väliin nameja suuhun napsien ja esineenkin Rohto huomasi hyvin, tosin näytti että olisi jatkanut siitä eteenpäin, jos en olisi topannut ja alkanut kehumaan. Kaivettiin yhdessä namit (kuivattua kanaa) esiin esineestä ja hyvin ne maistuistuivat Rohtolle. Poistuttiin siitä sitten samoin tein puhtaan nurmikon kautta takas autolle. Kehuin vielä Rohtoa ja annoin sille muutaman namin häkin pohjalta etsittäväksi. Hieman epätarkasta jäljellä hyörimestä huolimatta intoa piisasi taas kivasti :-)

Puuhatiistai

Oltiin puoli päivää yliopistolla Oulussa, jossa Rohto sai harjotella Ravjan kans kaksistaan työhuoneessa oloa: pieni haikea ulvonta oli vastassa kun tulin eka poissaolokäynniltä takaisin. No asia korjaantui Katjan tuotua tulisaisporonluut (kiitos!!!), joita koirat jäi tyytyväisinä järsimään huoneeseen käydessäni taas toisaalla. Pääsi Rohto toki väliin mukaankin: se kävi ansiokkaasti hurmaamassa yhden proffan ja toimiston tädit ;)

Iltapäivän päätteeksi käytiin lenkillä Katjan ja Rohton puolisysterin Okran kans: Rohto riemastui tästä toisesta tapaamisesta (ensimmäisistä pikarehveistä olikin jo aikaa kuukausi) ja roikkui systerin kimpussa. Okra ei tästä alkuun ollut niiiiin haltioissaan, mutta loppupuolta lenkkiä yllyttyi väliin peuhaamaan innokkaan pikkuveljen kanssa. Ravja-paappa haukkui alkutemmellyksessä lähinnä kolmantena pyöränä, mutta keskittyi sitten omiin nuuhkutteluihinsa. Ja kamerahan ei tietystikään ollut mukana...

Illan etsintäreenit oli Kiekon majan maastoissa, meille eka kerta tässä tiistain ryhmässä. Rohtolle otettiin eka perinteistä tätit-on-kivoja-namiautomaatteja-makkararinkiä, josta sitten yksi kerrallaan eli yhteensä kolme maaliakkaa poistui näkölähtönä noin 10 m päähän puolittain metsänpeittoon. Rohto oli tästä kovasti innoissaan ja häntä heiluen malttamattomana odotti vapautusta (valjaissa hinhassa) päästä metsäänmenijöiden perään. Otin pari metriä sivuun maalin lähtöpisteestä, jotta ei ihan jälkeä pitkin lähdettäisi kirmaamaan. Reippaasti ja vauhdilla Rohto pyyhälsi maalien luo ja hotki ahneesti iltaeineensä purkeista (suorapalkka kehujen kera). Oiskohan tämä ollut noin seitsemäs etsintäreeni Rohtolle. Ravjalle 3 maalia tienvarressa: yksi "normaali" syvässä ojanvarsitiheikössä n. 20m tiestä, yksi metsässä konkelolla istuskeleva ja koiralle höpöttävä ja kolmas metsässä hiljakseen kävelevä itsekseen puheleva. Ojan varressa maannutta Ravja joutui eniten etsimään mutta hyvin porhalsi paikalle vainun saatuaan, muut löytyivät suht sukkelaan. Hyvät ilmaisut ja ihan asiallisesti käyttäytyi, yhdesti oli tosin hamunnut Sallan samojedikarvaista vantusta suuhunsa, ilmeisen houkuttelevat valkoiset tumput metsän pimeydessä ;) Kivat ja mielenkiintoset reenit sekä omalta osaltamme että myös muita koirakoita seuratessa!