Paappa pätevänä

Ravja 10v 8kk © Taru Vallius

Läpäisimme Ravjan kanssa lauantai-iltana pelastuskoirien taidontarkistuskokeen Haukiputaan Runtelin maastoissa, mikä kovasti lämmitti mieltä kuukauden takaisen epäonnistuneen (tai paremminkin opettavaisen) kokeen jälkeen :) Olosuhteet olivat nyt otollisemmat, sillä selkeä joskin suunnaltaan vaihteleva tuuli oli apuna etsinnässä. Myös maasto oli meikäläiselle selkeämpi hahmottaa, vaikkakin maaston muotoen vaihtelu aiheutti sitten mielenkiintoista hajujen liikkumista. Ravja liikkui hyvin alueella ja kaikki kolme maalia löytyivät 23 minuutissa. Parista maalista Ravja sai hajun jo kaukaa, eli joutui ilmaisemaan melko pitkän tovin ennen kuin ehdin itse paikalle. Ilmaisut olivat hyvät, vaikka ilmeisesti pienenä sijaistoimintona olleet maankaivuupuuhat aiheutti pientä katkoa haukkumiseen - ei kuitenkaan ollut pahasti rääpinyt maaleja, mitä nyt toiselta oli onnistunut kuopimaan peiton pois... Heti kokeen alussa oli mielenkiintoinen hajuhavainto, kun oltiin menossa ekaa siivua alueen reunaa pitkin, joka kulki kymmenkunta metriä korkean jyrkänteen alapuolella koemaaston viettäen siitä kumpuillen alaspäin merta kohden. Ravja nimittäin alkoi tuossa jyrkän rinteen tyvellä ilmaista haukkuen hajua muutaman metrin säteellä liikkuen, vainuillen välillä ylöspäin puita kohti: kokeen jälkeen testaaja arveli, että yhden maalin haju kulkeutui tuohon kohtaan. Olisiko esim jyrkkä rinne pyöräyttänyt hajun tulemaan ylhäältä alaspain ja tiivistymään jostain syystä voimakkaammin sillä hetkellä tuohon kohtaan, tiedä häntä, mielenkiintoista! Tuo episodi kesti ehkä puolisen minuuttia, minkä jälkeen Ravja jatkoi eteenpäin. Palkkioksi hienosta työskentelysä paappa sai herkutella nuotion ääressä makkaraa ja autossakin odotti vielä herkkutarjoilu :) Nih, ja muistin venytellä Ravjan! ..ja ihan ongelmitta on liikkunut tämän sunnuntaipäivän täällä kotimaisemissa.

Rohtolaiselle tulikin lauantaille piiitkä autoilupäivä, kun ekaksi oltiin käyty lappalaiskoirien pentutreffeillä ja loppupäivä ja -ilta kuluivat myös samoilla seutuvilla Ravjan kokeen takia. Toki Ohtonen pääsi väliin viipottamaan paapan kanssa tai ilman maastoja tutkailemassa - parasta sen mielestä taisi kuitenkin olla makkaranpaistohetki nuotion ääressä :)

Pentutreffit Haukiputaalla

Hämmästys ja kummastus oli Rohtolla suuri, kun se lauantaina purkautui autosta keskelle vilskettä ja vilinää 13 pentukoiran kokoontumisajoihin Haukiputaalle. Paikalla oli 12 lapinkoiran ja 1 porokoiran pentua ikähaitarin vaihdellessa 3-7 kk välillä, ja taisi joukossa olla yksi vuosikaskin. Pienen alkuihmettelyn ja jäykistelyn jälkeen Rohto yhtyi leikkiin, ja löytyihän joukosta pari tuttuakin koiraa Hupi ja Yoda joita on pari kertaa eri yhteyksissä aikaisemmin nähty. Liekö ollut mustasukkaisuutta vai mitä, mutta alkuun Rohton piti käydä ärräämässä juuri Hupille korvan juuressa valittuja sanoja, kun tämä leikki toisten koirien kanssa ;) Riemukasta oli pentujoukon meno kuitenkin pienten alkujännitteiden jälkeen. Hupaisan näköistä oli, kun joukon nuorimmaisiin kuulunut Uula tomerasti painia nujusi Rohton kanssa ja taisipa yrittää astuakin isompaansa, kerrassaan reipas (ja viriili ;)) pikku-ukkeli! Kiva oli nähdä, että Rohto osasi ihan nätisti painia pienempiensä kanssa. Uusia koiratuttavuuksia tuli vino pino, mm. suloinen Niuniu Kellokas-pentueesta, jota itsekin kattelin vähän sillä silmällä ennen kuin varmistui, että Rohto-Ohtonen tulla putkahtaa elämääni. Kaikkea ei omat silmät siinä hulinassa ehtineet tavoittaa, mutta onneksi joukossa oli useampia kameroita joille kuvia tallentui. Alla onnistuneimpia omia otoksia, tässä pari linkkiä muiden kuviin: Niuniun blogi http://niuniunurkka.blogspot.com/ ja Taru Valliuksen kuva-albumi http://sorvakko.net/gallery/album292?page=1

porokoira Ruska kutsuu leikkiin

yleistä härdelliä

Jekku ja kontatki ihmiseensä
lätäköt ei menoa hidastaneet

hyvät oli jäkälämaat

Hupi-ystävä menossa jonnekin, taustalla riekkuvat Kielo ja Uula, Ruska valvoo ;)

Rohto ja Yoda ihmettelee menoa

Ti reenit 17.11

Oulun takamailla Niileskorvessa reenattiin eilen illalla. Vaihteeksi Ravja reenasi ekaksi: käveltiin mettätietä eka 10 min yhteensuuntaan (lämmittelylenkki tyhjälle alueelle), sillä välin Raija meni herkkujen kans piiloon mettätien alkupäähän. Palatessa Ravja päätti lähteä omatoimisesti partioimaan metsän puolella n. 20 m tiestä - aivan kuin sen pään yläpuolella ois ollut ajatuskupla: "empä viitti kulkea samaa reittiä takas, vaan tsekkaan, josko tänne mettään poistuis jälkiä" ;). Itse kuljin tietä pitkin, ja pyysin Ravjaa väliin vähän lähemmäs, jos se oli etääntymässä kauemmas tiestä. Noin 300 m mettäpartioinnin jälkeen Ravja paikansi Raijan, joka alkoi palkkata sitä pian eka haukkujen jälkeen sopivan ilmaisuetäisyyden pitämisestä. Kiva reeni, ja muistin jopa ne paapan loppuvenyttelyt ennen autoon laittoa...

Rohtolle puolestaan oli kaksi maalia valmiiksi tuulen yläpuolelle laitettuna, etäisyyttä maaleilla n. 5-10 tiestä ja toisiinsa väliä reilu 30 m, eka maali jotain parikymmentä metriä meidän lähtöpisteestä. Rohtolla on selvästi lamppu syttynyt homman suhteen, mikä ilmenee hienoisena malttamattomuutena päästä ettimään niitä eksyneitä, ts. ei kauheasti joutanut seurustelemaan muitten kanssa, kun nenä ja katse tapalailivat jo tuuleen suuntaan ;-D Malttoi kuitenkin taas hetkoiseksi istahtaa, ennen kuin päästin otteen valjaista ja annoin luvan lähteä hommiin. Hirmuinen spurtti tietä pitkin etiäpäin, ja reilusti ohi eka maalin, kunnes laittoi jarrut pohjaan: "hei tuolla haisi jotain!" Hyvin paikansi eka maalin (seisova), joka palkkasi kaikessa rauhassa kehuen Rohton ja toi sen sitten namien avulla mukanaan tielle. Laitoin Rohton kiinni ja hetkosen rauhoittumisen jälkeen jatkettiin matkaa. Toisesta maalista Rohto meni vain pari metriä sivu tietä pitkin ja piipasi pari kertaa, kun siinä kohtaa oli just iso vetinen oja ylitettävänä, mutta hoksasi sitten palata hieman tietä pitkin niin, että pääsi helpompaa reittiä maalin luokse. Viimeinen maali tarjoili ensin herkut pikkuahmatille ja kokeili sen jälkeen leikittää sitä (vinkulelu nahkarukkasen sisällä): hieman Rohto innostuikin leikkimään, mutta selvästi sen aatokset alkoi käymään etiäpäin hommia jatkamaan. Otin tässä vaiheessa siltä valjaat pois ja leikitin sen verran vielä itsekin, että sain sen uudestaan kiinnostumaan lelusta. Leluleikkeja pitää muistaa tehdä itsekin enemmän ihan arkitilanteissakin, olisi ihan mukava saada lisävaihtoehtoja palkaamiseen.

Illan päätteeksi Rohto pääsi vielä Mauno-sammarin kanssa leikkimään pieneksi toviksi. Kivasti poijjaat paini menemään, vaikkakin Rohtolla oli melkoiset ärinä-äänitehosteet mukana leikissä. Kymmenisen minuuttia pennut ehtivät painia nujuta; lopetettiin, kun äänessä alkoi olla ärtymis-rähähdystä, ihan sovussa pojat käppäili talutuksessa autolle, eivätkä hihnassa juuri yrittäneetkään päästä uudestaa leikkimään - kaipa niille omastakin mielestä tuli aktiviteettikiintiö täyteen ;)

Rohto melkein 5 kk

Poutainen pikkupakkassää intoutti eilen ulkoiluttamaan myös kameraa päivälenkillä. Rohtolla tulee ensi viikolla ikää mittariin 5 kk, mukava ja mukiinmenevän näköinen pikkukaveri siitä on kehittynyt :) Tosin kaverit "keljuilivat" sitä eilen isopäiseksi, ja että aivan kuin se oisi fotoshopattu: penturopan jatkoksi liitetty aikuisen pää ;) Totta mooses, että Rohtolla on ikäisekseen vahva pää, mutta jospa tuo loppuroppa kasvais sen jossain välissä kiinni... Mielenkiintoista pitkästä aikaa seurailla pikkukoiran metamorfoosia näin jatkuvalla lähituntumalla. Pään jatkeena olevaan osioon on alkanut mukavasti kasvaa päälikarvaa niin, että kyljetkin alkaa pikkuhiljaa tummua. Viime viikolla mittailin Rohtolle korkeudeksi jotain 44-45 cm, pitää tulevalla viikolla mittailla vielä uudemman kerran ja yrittää hankkiutua puntarillakin käymään.

Mullako muka iso pää?

...riippuu ihan näkökulmasta ;-D

Seisomapotretteja, turkin tummumistodisteita

Rohton 10. jälki

Rohto sai jäljestää osan päiväruoastansa ja tekikin sen hyvin innokkaasti ja tarkasti :-D Tein jäljen meiltä reilun sadan metrin päässä olevalle tenniskentän viereiselle matalakasvuiselle nurmelle, jonka päällä oli 2-3 cm lunta - täällä siis vaihteeksi pikkupakkanen (-2) ja maa valkoisena :) Erinomainen jäljestyskeli, kun jäljet näkyy meikäläiselle hyvin, mutta eivät kuitenkaan koiran silmiin erikoisemmin erotu. Noin 15-20 m pitkä ja kymmenisen minuuttia vanha jälki kulki loivan kaarroksen tehden myötäiseen sivutuuleen (heikkoa tuulentapaista), matkan varrelle askeliin laitettuna satunnaisesti juustonpalasia ja lopussa siis puolet päiväateriasta tiiviisti suljetussa muovirasiassa (päällä varmuudeksi yksi juustonpala hoksauttajaksi).

Toin Rohton paikalle kaulapannasta taluttaen ja noin 5 metriä ennen jälkeä puin sille valjaat. Jo tuossa vaiheessa Rohto bongasi jäljen hajun, oltiin sen verran tuulen alapuolella, malttoi kuitenkin rauhoittua istualleen hetkoseksi kunnes annoin luvan lähteä hommiin. Tästä jäljen "etukäteisbongauksesta" johtuen Rohto ponkaisi jäljelle suorasta kulmasta, ja nosti sen mallikkaasti oikeaan suuntaan. Tarkoitus oli lähestyä jälkeä taas myötäisestä kulmasta siihen yhtyen, jolloin jäljen nosto väärään suuntaan on epätodennäköisempää: näitä toistoja haluan runsaasti alle, jotta Rohtolla menisi selkäytimeen jäljen kulkeminen oikeaan suuntaan. Ens kerralla pitää olla tarkempi ja lähestyä jälkeä tuulen yläpuolelta, jolloin pystyn itse paremmin vaikuttamaan siihen, että missä kulmassa Rohto jälkeen törmää.

Perinjuurin innokas jälkikoira kulki jäljen tarkasti nenä maassa ja hoksatessaan namin jäljellä alkoi häntä heilumaan :) Kaikkia nameja ei malttanut kuitenkaan jäädä suuhun asti hamuamaan, sen verran kiirus oli etiäpäin. Hoksasi purkin hyvin, ja hotki inolla kasvismössö-raejuusto-tonnikala -ateriansa. Rohton ruokaillessa otin siltä valjaat pois ja kaulapannasta taluttaen vein sen sitten pois jäljeltä samalla kehuen ja nameilla palkaten niin, ettei Rohton huomio ollut enää jäljellä. Taitava pieni jälkoira!

Ravja hierojalla

Mukavia uutisia kertoi Suvi hieroessaan nyt Ravjan uudestaan: viikon takainen lihasjumitus ym. oli hyvin lähtenyt vertymään, jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon Ravjan suht korkean iän :) Toki siellä vielä oli kireitä paikkoja, mutta tällä kertaa Ravjaa pystyi jo hieromaan kunnolla, myös pintaa syvemmältä - viimeksi hieronta oli enemmän pintaosiin kohdistuvaa elvyttelyä, pehmeämpi aloitus. Olen kiltisti (itteäni niskasta ottaen) venytellyt Ravjan nyt iltaisin (noh, melkein joka ilta) lenkkien jälkeen, samalla olen Suvin ohjeistuksella hieronut hieman Ravjan kireitä selkä-niskalihaksia. Mitään sellaista Suvi ei Ravjasta nyt löytänyt, mikä estäisi sen osallistumisen puolentoista viikon päästä olevaan hakukokeeseen, johon siis osallistumme, mikäli koe saadaan muutoin järjestettyä. Varasin uuden ajan parin viikon päähän, tuleepa sitten tehtyä tilannetarkistus ja mahdollisen kokeen aiheuttamien jumien purkaminen. Pyysin vielä Suvia katsomaan, että minulla on oikeat otteet Ravjan seisoltaan venyttelyä varten, pitää alkaa tehdä tällä tyylillä pikavenyttelyt reeneissä ennen kuin laitan Ravjan oman suorituksensa jälkeen autoon. Myöhään illalla reenien jälkeen kotona ei välttämättä jaksa enää lähteä lämmittelylenkille venyttelyjä varten. Kotona teen venyttelyt Ravjan maatessa kyljellään. Rohto pitää tuoksi aikaa laittaa aidan taakse toiseen huoneeseen, muutoin se häärää uteliaana niin liki, ettei paappa pysty rentoutumaan.

Rohton leikki-ilta :)

Käytiin iltasella Moskua moikkaamassa. Pienen alkupatsastelun ja -murahtelun jälkeen Mosku antoi pikkujäpikän hyppiä päälleen miten päin vain. Hirmu kivaa painia ja kirmaamista pojilla taas oli :-D Väliin Mosku rellotti maassa ja antoi Rohton käyttää itseään painitatamina - vähän polleana se siinä sitten nujusikin ;) Pikkiriikkinen rähäkänpoikanen tuli loppupuolessa, kun enimmät energia oli höyrytelty pois ja Rohtoa alkoi kiinnostamaan Moskun luut. No, Mosku teki napakasti selväksi, ettei tartte toisen yrittää alkaa sen luita omimaan. Ihan nätisti nuo kuitenkin jatkoivat touhuilua, ja sopuisasti erottiin. Kotia palaillessa törmättiin vielä pihalla naapurin Pikeen (parivuotia rotweiler narttu). Kauempaa Rohto alkoi pöhisemään hämärässä pihassa olijoita, mutta meni sitten tohkeissaan tutustumaan. Heti taisivat päästä samalle aaltopituudelle ja Pike haastoi Rohton vauhikkaaseen takaa-ajoleikkiin. Pike edellä ja Rohto perässä, ympäri ämpäri pihaa - ja voi, että voikin rotikassa olla vauhtia :-D Ihan nätisti Pike (45 kg) kuitenkin osasi temuta Rohto-höyhensarjalaisen kanssa :) Iltaruoan jälkeen olikin aika nukkuvaista kansaa...

Ti reenit 3.11

Tällä kertaa etsiskeltiin Pikkaralan maastoissa. Rohtolle laitettiin valmiiksi 3 maali-immeistä n. 30 välein tien varteen tuulen yläpuolelle noin 5-10 metrin etäisyydelle tiestä. Maalit meni suoraan tieltä piiloihinsa, eli Rohton nenän nuuhkuteltavissa oli siis myös tuoreet jäljet. Maalien asentojakin muistin tällä kertaa vaihdella, yksi istui/kyykötti, yksi seison puuta vasten ja viimeinen makasi. Otin Rohton autosta siis vasta, kun maalit olivat jo metsässä, eli tällä kertaa ei ollut apuna/virittimenä näkölähtöä. Hyvin tohkeissaan Rohto kuitenkin oli lähdössä hommiin ja innokkaasti se porhalsi etsittävien luo heti kun sai näistä hajun. Reippahasti meni siis kaikkien luo oli maalin asento mikä tahansa, ja istahti ottamaan tarjoilut nätisti vastaan :)

Rohtolla olikin varsinainen puuhapäivä: amulla se oli matkassa, kun käytin autoa huollossa. Ehittiin ootellessa käydä puolentoista tunnin lenkkin Raahen lähiöitä kiertelemässä ja palatessa käytiin hallissa ihmettelemässä Yariksen pohjaa (tarkotus ois saaha teetettyä siihen vähän kestävämpi pohjapanssari muovisen sijaan) ja ukkojen huoltohommia autojen kanssa. Ei ollu Rohto moksiskaan, ja tais sitä vähän väsyttää, kun pisti maate pötköttämään.

Ravjalla oli kevyt reeni, kun sillä edelleen oli pientä ontumista vasemmassa etusessa. Hihnassa käytiin kiertämässä n. 300 m lenkki, jonka loppupätkälle oli tiputeltu tien varteen 5 esinettä. Parin viimeisen kohdalla se vasta alkoi hoksata, että tämmöisiä täällä nyt vain etsiskellään, ekoilla esineillä paapalla oli aikalailla kierroksia, olis vaan ollu lähtemässä mettästä kadonneita etsimään, eli hoksottimet ei oikein olleet oikein esineille viritetyt ;) Keskiviikkona Ravja kävikin sitten hierojalla, joka kävi sen perusteellisesti läpi ja totesi kovasti jumissa olevat lapojen ja yläselän seudun. Onneksi ei mitään vakavampaa tunnu olevan, ja nivelet Ravjalla liikkuu vielä ikäisekseen oikein hyvin :) Verryttelyä, venytystä, verryttelyä, venytystä... pitää ottaa itteä niskasta kiinni, ja alkaa taas näitä harrastamaan. Sitä niin helposti muistaa aikansa tehä näitä, mutta pikkuhiljaa homma unohtuu ja taas on lipsahettu vanhoihin uomiin.

Viikonloppuretkiä

Oltiin viikonvaihde Pulkkilassa. Veljenpoikien kanssa seikkailtiin jokivarren peltomaisemissa sekä Haapavuoren kuusikoissa ja kallioilla. Palaillessamme Haapavuoren maastoista Rohto löysi noin 300 metriä ennen autoa keppi-aarteen, jonka kohtalo tuotti sille suuresti päänvaivaa. Se kävi katsastamassa tienposkesta lähemmäs 10 potentiaalista kätköpaikkaa kepilleen, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan ja lopulta se asetteli aarteensa auton vieressä olevan nuotiopaikan viereen, varmaankin optimistisesti ennakoiden sen tulevaksi makkaratikuksi ;-D Viimeistään tämän viikonlopun aikana Rohto oppi kerjäämisen jalon taidon, kiitos äitini ja ystäväni Ainon (90-v teräsmummo, joka sai juuri ajokortin uusittua, Onnea!): havaittavissa oli kaksi sataprosenttisen keskittynyttä, sotilaallisen ryhdikkäästi niskat tanassa tapittavaa koiraa ;) Kotona iltapalaksi olikin sitten köykäinen pieni raejuustoateria, toivonmukaan ennaltaehkäisten mahdolliset mahanpurut...

Kuva kuukauden takaa, mutta kuvaa hyvin myös tämän su-illan asetelmaa ;)

Kotona maittaa uni