Rohton puolivuotiskuulumisia-kuvia ja joulun viettoa

Rohto 25.12.09 (6 kk ja risat), strategiset mitat:
korkeus noin 47 cm, paino noin 14.5 kg

Vietettiin joulun seutu kotikotonani Pulkkilassa ja pitkästä aikaa tuli räpsittyä valokuvia, hieman myöhästyneet puolivuotiskuvatkin siis Rohtosesta. Rohtosta on viimeisen kuukauden aikana kehkeytynyt oikea karvaturriainen, kun sen roppa on saanut peitteekseen kiiltävän mustan ja suht pörhäkän päälikarvakerroksen. Aika pehmoiselta turkki vieläkin tuntuu (liekö domino-väriin liittyvää omituisuutta...?). Karvoineen päivineen se on kuitenkin reipas, tervepäinen koirapojan alku, jolla tuntuu olevan turhia hötkyilemätön, aika rauhallinen, mutta iloinen luonne :) Välillä pitää kyllä pöhistä epäilyttäville vastaantulijoille, etenkin hyvin harvoin eteenosuville koira-sellaisille, mutta hyvin Rohto osaa rauhoittua, jos esim. jäädään hetkeksi turisemaan toisten kanssa. Näissä tilanteissa vaan huomaa, että vähän enemmän pitäis muistaa kulkea ihmisten (ja koirien) ilmoilla - tässä asiassa ois syytä tehä jonkinsorttinen uudenvuodenlupaus... Ravjan meno Rohton kanssa on muuttunu iloluontosemmaksi, eli paappa on alkanut yhä useammin haastaa Rohtoa lelunrevitysleikkeihin ja Rohto antaa paapan pärjätä entistä paremmin näissä leikeissä ;) Ompa Ravja alkanut intoutua myös kirmaamisleikkeihin Rohton kans, eli lähtee ajattamaan tätä välillä takaa. Liekö kunnon talventulo saanut paappaan virtaa samalla tapaa, kuin Peera-mummeli aikoinaan aina virkistyi talven tullen :) Rohton omituisuuksiin kuuluu hassut nenäsointiset "käninä-äninä"-ääntelyt sen leikkiessä. Haukkukin raikaa lahjakkaasti, kun Rohto turhautuneena kommentoi esim. Ravjan ryöväämää lelua tai huudahtaa en-malta-oottaa-ruokakupin-laskeutumista tehden samalla vauhdikkaita ilmapiruetteja ;) Rohto tykkää leikkiä lelun retuutus- ja jahtausleikkejä ihmisensä kanssa ja tuo mielellään lelun takaisin, jos heitän sen kaummas. Lelun/namin toivossa Rohto osaa jo suht hyvin istua ja mennä maahan käskystä. "Arkitottisteluista" sujuu hyvin odottaminen paikallaan ennen uloslähtöä tai esim. autosta poistuttaessa. Muita tottis-juttuja ei vielä juuri olla opeteltukaan, no toki luoksetuloa, joka pääsääntöisesti sujuu hyvin - välillä on kyllä korvat kadoksissa, jos jotain kovin mielenkiintoista sattuu aistittavaksi. Osaamirepertuaariin voitaneen lukea vielä jo erinomaisiksi kehkeytyneet kerjuutaidot - varmaan Luna-äipän perua se, että Rohto osaa suht mallikkaan anovasti asettaa kuononsa tuolissa istuvan "uhrin" reiden päälle, jees, ja luetaan samaan syssyyn kuuluvaksi ansiokkaat pöydältä ryöväämistaidot ;) Minä puolestani olen oppinut pitämään pöydät melkoisen siisteinä...

Paapan kans :)

Kuusen katveessa

Pihapuuhia

Rohton jäljet joulukuussa

10.12. Rohton 11. jälki noin 3-senttiseen lumeen takapihalle, heikkoa tuulta. Jäljelle tuli ikää noin 5 minuuttia, pituutta n. 13 metriä, jäljellä satunnaisesti muutama nami ja jäljen päässä suljettu namirasia. Innokkaasti ja tarkasti Rohto teki taas hommia :)

29.12. Rohton 12. jälki meidän P-paikalle johtavalle tielle, joka oli vastikään aurattu lumesta, päällä ehkä sentti tai vähän vajaa pakkaslunta, heikohkoa tuulta ja heikkoa lumisadetta. Pituutta jäljellä n. 20 metriä, ikää 5 min, jäljellä satunnaisesti vajaa 10 pientä kinkkusiivun palasta ja lopussa iltaruoka rasiassa eli pari broiskun siipeä ja muutama muren samaa kinkkua kuin jäljelläkin. Taas hirmuinen into päällä, mutta jäljellä kulku oli yhtä hyörimistä ja pyörimistä ja pari kertaa Rohto oli lähdössä jäljeltä pois: lyhyessä hihnassa Rohto ei kuitenkaan päässyt erkaantumaan jäljeltä metriä-paria kauemmas ja jatkoi hommat loppuun asti. Jälki oli ehkä turhan vaikea kovan alustan vuoksi ja jäljellä olevat namit ehkä turhan herkulliset nälkäiselle pikkukoiralle aiheuttaen hirmuista hyörinää jäljen päällä - hyörinästä huolimatta suurin osa nameista taisi jäädä tälläkin kertaa paikantamatta loppuun asti Rohton jatkaessa etiäpäin. Jäljen pari viimeistä metriä meni kuitenkin suht tarkasti ja rasian Rohto hoksasi hyvin malttaen jäädä syömään ruoat nassuunsa.

Joulukuun hakuilut

Marras-joulukuun ovat mennä hurahtaneet aika vähillä reenailuilla lähinnä emännän opinto-/työkiireitten vuoksi ja joulun alla pakkasetkin alkoivat paukkua siihen malliin, että yhdet reenit jäivät sään vuoksi pitämättä. Seli, seli... Muistellaas nyt kuitenkin viimeisimmät reenailut.

8.12 tiistain etsintäreenit olivat Oulussa Valkeisjärven tien soramonttu-maastoissa. Pikkupakkasta, lunta muutama sentti ja suunnaltaan hieman vaihtelevaa tuulta. Rohtolle kaksi maalia valmiina maastossa; lähdettiin "sunnuntaikävelemään" niin, ettei Rohtolla ollut pariin-kolmeenkymmeneen metriin mitään hajuhavaintoa etsittävistä. Eka maali oli kumpareisessa metsikössä noin parikymmentä metriä meidän reitiltä tuulen yläpuolella ja hyvin Rohto maalin bongasi ja kävi innokkaasti hakemassa namit. Rohtolla oli mahdollista mennä myös jälkeä pitkin maalille, mutta muistelen, että se olisi mennyt enemmän ilmavainulla. Toinen maali oli avoimen soramontun keskellä olevalla pienellä kumpareella, jolla muutama mänty. Kierrettiin sinne tuulen yläpuolelta noin 100 metriä edelliseltä maalilta lukien. Rohto sai vähän ennen varsinaista löytöä ilmeisesti heikkoa hajua etsittävästä, sillä se kävi tutkimassa kaikki perässä kulkijat (minun lisäkseni 2 muuta), ikäänkuin tarkistamassa meidän hajut. Lähti paikantamaan etsittävää kuitenkin vasta kun sai tästä selvän hajun ja työstikin sitten hyvin etsittävän luo :) Ravjalle oli myös kaksi maalia: eka avoimessa rinteessä kivikossa ja toinen puussa parin metrin korkeudella. Molemmat löytyivät ongelmitta, ilmaisut ok. Eka maali oli usealle koiralle haasteellinen paikannettava tuulen pyöriessä, mutta meille sattui kohdalle hyvä tuuli eikä vaikeuksia ollut.

20.12 sunnuntaina oli reenit Raahessa Mikonkarissa meren rannassa. Hyytävä viima, pakkasta noin 12 astetta ja lunta maassa 5-10 cm. Rohtolle laitettiin maastoon kaksi maalia valmiiksi: yksi kuusen takana harvassa lepikossa/koivikossa seisova ja yksi ruovikon laidassa makaava. Kummasti pyöri tuuli, kun saatiin kiertää ja kiertää noin 10 metrin päähän seisovasta maalista ennen kuin Rohto sai hajun: nenän avulla se meni vaikka meille perässä tulijoille punatakkinen seisova etsittävä oli selvästi silmin havaittava. Ei aristellut seisovaa maalia. Myös ruovikon laidassa pötköttelevästä sai hajun vasta aika lähellä: hieman Rohto rynni päälle hakemaan herkkuja - reippaasti, kyllä, kyllä ;) - ens kerralla pitää muistaa pyytää makaavaa maalia nousemaan palkkaamista varten niin, että Rohton hyppimisen saa pidettyä aisoissa. Ravjalle oli yksi maali ruovikon laidassa: tehtiin ensin 15 minuutin lämmittelylenkki puhtaassa maastossa ja kovasti Ravja teki hommia, lähti mm. tarkistamaan jotain vanhempaa jälkeä metsään, ehkä joku oli käynyt katselemassa kuusta tms. Pienen väärinkäsityksen vuoksi maali ei ollutkaan ennalta suunnitellussa paikassa vaan pari sataa metriä toisaalla, eli vahingossa hommaan tuli ihan oikean etsinnän meininkiä, ja hyvinhän Ravja maalin lopulta paikansi ja ilmaisi :)

Reenien jälkeen käytiin pikavisiitillä katsomassa Anteron Vili-vihikoiraa, jolla on ikää suurinpiirtein saman verran kuin Rohtolla, kokoa vaan hieman enemmän ;) Hirmu hyvin pojilla kävit leikit yksiin, yhtään ei tarvinnut kummankaan pullistella, painia nujusivat vaan ääneti pitkin pihaa ja väliin Rohto sai juoksuhepuleita yrittäen saada Viliä jahtaamaan itseään :) Vaikka Vili oli selvästi Rohtoa isompi, niin hyvin se kuitenkin hallitsi roppansa eikä jyrännyt pienempää painikaveriaan. Tässä suht tuore videopätkä Vilin touhuiluista, mittakaavana saman huushollin jöötti "Sara": http://www.youtube.com/watch?v=7vQ03XQtLSQ

Ihana nainen

Marraskuun lopulla Rohto kohtasi ihanan naisen, kun "heeleri" Tara pistäysi meillä kylässä hemaisevissa juoksutuoksuissa, noin viikko ennen tärppipäiviä. Rohto ei oikein tiennyt miten päin rrrrakastaisi ihanaa neitoa ;-D Ei yrittänyt hypätä selkään, vaikka kaikkia muita herrakoiramaisia eleitä esittikin: luikerteli maassa, tanssahteli ja oli korvat tötteröllä mielinkielin.... Nyt on Tara toivottavasti pieniin päin, mutta ei suinkaan Rohton ansiosta ;), ja pieniä heelereitä odotetaan kovasti tähän osotteeseen tammikuun lopulla: http://www.kotinet.com/kirsi.kotisaari/

Taraa ei nuoren miehen touhut oikein jaksaneet kiinnostaa... ;)