Hyvää vuoden alkua!

Pitkästä aikaa kuulumisia. Vuoden vaihde sujui meidän lauman osalta perinteisen rauhallisesti: evakuoiduimme mummolan korpimaisemiin. Muutamat ilotulitteet saatiin tuta pikkulenkillä ennen auton starttaamista: Oo ei noteerannut niitä mitenkään, sillä haisteltavana oli Riella-neidon tienposkeen jättämät ihanat juoksutuoksut. Ravja siirtyi lähituntumaan. Ensimmäiset 30 km ajomatkasta Rohton osastolta kuului säännöllisin väliajoin haikea Ouuuu-uu-uuuu-uuuuuu.... Juoksunartut on joulun molemmin puolin aiheuttaneet lemmentuskia Oo:lle. Mummolassa vietettin rauhallinen viikonvaihde tunnelmoiden vielä jouluisessa pirtissä, löhöillen, syöpötellen ja ulkoillen. Alla muutamia kuvia, lisää kuvatunnelmia: http://mrr.kuvat.fi/kuvat/

Hirvisuolla

Myyrästäjät

Kintaskingi

Jouluista pirtin tunnelmaa

Joulupukkii... kuuraparta

Joulu tuli ja meni, pukki toi lahjat, ja paappa-koira oli taas malttamattomin lahjojen odottelija ;) Pukki toi Ravjalle pehmeän piippaavaan tipun ja Rohtolle asiaankuuluvasti röhkivän possun, sekä tietysti herkkuja. Paukkupakkaset hellittivät sopivasti ja päästiin mukavasti ulkoilemaankin.

Hepulihei Okra!

Ravja ja Rohto pääsivät tänään Okran kanssa rehveille - seuraava kerta onkin haikeasti vasta kahden vuoden kuluttua, sillä huomenna Okra ihmisineen vaihtaa maisemaa niinkin kauas kuin Vancouveriin Katjan työkuvioiden lennättämänä. Kiitokset mukavasta lenkistä ja antoisaa elämysseikkailua teille Kanadaan!

Omituinen Okra - sukukokouksen kaunein osapuoli

kokouksen virallinen osuus

Okra ja Ravja-paappa
Viimehetken matkavinkit Okralle
dominojen kokoontumisajot

Hepulihei!

omituinen dominonenä

Okra lähtökuopissa

Heihei! - säilyttäkää hymy huulessa!

Rohto 9 kk

Eilen (16.3) iltalenkillä

Juniori-iän saavuttanut Rohto tarjoili tänään 9 kk kekkereiden kunniaksi Stronghold-tyrmäystuopit turkissa häijjyilleelle täi-kansalle, myös Ravja-paappa osallistui baarimikkoilemaan kemuissa. Täipesäkkeet visiteerasivat niin pikana eläinlääkäriasemalla, ettei tällä kertaa ehitty käymään puntarilla. Ei onnistunu lekuri löytämään eläväisiä koirien pehkosta. Viikko "karanteenia" pitäisi kuulemma riittää, saatiin kuitenkin kotipakettiin varulta kuukauden kuluttua tarjoiltavat santsiannokset. Täytyy kyllä kehua Ohtosen kärsivällisyyttä antaa käsitellä itseään: nyt lekurilla että kotosalla se on jaksanut olla paikoillaan kiltisti piiiitkälliset täitten tihrustamistuokiot, kamman kanssa on saanut heilua ihan rauhassa. Ja mikä ilahuttavinta, lekurikäynnillä Rohto ei näyttänyt muistelevan pahalla menneitä (kuukauden takaista leikkuuoperaatioon liittyen) vaan reippaili uteliaana koko pikaisen visiitin :) "Kuupäivän" kunniaksi käytiin pitkä iltalenkki myös kameraa ulkoiluttaen, ilta-aurinko saatteli menomatkaa, palatessa taivaalla kellotti uuden kuun sirppi.

Tänään iltalenkillä

Possunokka
Risusavottaa

Naakka-vahit

Onneton rakkaus

Muuten pyyhkii hyvin, mutta rakkauteni kohde, neiti Boa,

pysyy kylmänä vaikka millä rakkauven kielillä sille puheleisin...

Rakkaus ilman vastarakkautta pistää Rohton väliin vinGAHtelemaan ja HAUkahtelemaan turhautuneena! Mutta eipä hätää, turhaumia voi purkaa vaikkapa availemalla kaappeja ja kaivamalla esiin mielenkiintoisia tavaroita, kuten emännän huolimattomuuksissaan turhan saapusalle unohtamia alkaliparistoja. Samalla tulee aktivoitua kotiin saapuvaa emäntää konttaamaan pitkin lattioita patterijahdissa ja soittelemaan jälleen kerran puheluita erinäisiin paikkoihin... Säikähyksellä taijettiin tällä kertaa selvitä, mutta taidan nyt sitten vihoviimein ottaa yhteyttä sinne vakuutusyhtiöön...

Potilaskertomus

La: hieman nolona verkkareissa, mutta jo huomattavan pirteä ja nälkäinen Rohto!

Karhunpoika sairastaa... tulikin vähän isompi operaatio, Rohto joutui leikkuupöydälle, mutta on nyt toipumassa oikein hyvin. Tiistai-iltana alkoi siis oksennella, oksensi seuraavana yönä 5-6 kertaa. Keskiviikkona vaiksuna, syömätön, nukkui, muttei ollut kovin kipeän oloinen eikä oksennellut, olin yhteyksissä eläinlääkäriin ja päätettiin seurailla tilannetta. Illalla annoin varulta parafiiniöljyä noin 20 ml ja päivän mittaan olin ruutaillut pieniä määriä tehobaktilla höystettyä vettä Rohton kitusiin. Torstai-aamuna tuntui jo olevan vähän virkumpi, edelleenkään ei kuitenkaan ruoka maittanut ja torstai-iltapäivällä oksentaa roiskautteli muutaman kerran, soitto lekurille, mutta saatiin aika vasta seuraavaksi päiväksi. Keskiviikkoaamun jälkeen Rohto ei ollut kakannut eikä parafiininkaan tuloksena peräpäästä tullut mitään. Lämpö normaali. Perjantaina ei olennaista muutosta olotilassa, eli kovin vaisuna, syömätön, nassuun lipaistut vedet roiskautteli jonkin ajan päästä oksennuksena ulos. Akuutissa tohtoritädit sitten ropeloi pojan perusteellisesti, ylävatsaa aristi ja suoliston puolella tuntui "jokin hieman kiinteämpi" pienehkö ylimääräinen möntti, röntgenkuvat näytti jonkinverran muttei huolestuttavia määriä kaasukertymää ja muutkin sisäelimet oli sen näköiset kuin pitääkin. Otettiin myös verikokeet, kaikki arvot oli ok paitsi natrium vähän alhaalla johtuen paastoilusta. Oireitten ja tulostamattomuuden vuoksi päätettiin leikata. Ja mitä sieltä löytyikään...? Syyllinen on kuvista viimeisimmässä: pehmolelusta irronnut tassu, jolla Rohto oli pitkin syksyä/talvea leikkinyt kiltisti vaan heittelemällä ja suussa natustelemalla sitä, mutta nyt sitten jossain vaiheessa päättänyt hotkaista sen. Liekö tapahtunu just ennen oireitten alkamista vai onkohan ehtinyt pyöriä jonkinaikaan mahassa ennen kuin päätyi tuonne ohutsuolenmutkaan? Tuo "tassu" oli siis huomattavasti likaisempi ja karmean hajuinen ennen kuin sen identiteetti selvisi pesussa - on muuten nyt ehottomasti tämän huushollin arvokkain matkamuisto ;) Onneksi ei ollut ihan täysin jumissa siellä, suoli oli ollut hyvässä kunnossa ja pelkän viillon kautta oli saatu ongittua tuo ylimääräinen matkaaja pois. Vakuutus olis muuten ollut ihan kiva olla olemassa, nyt tuolla muutaman sentin kapineella on hintaa n. 600 euroa, kilohintaa ei edes uskalla aatella....

Pe: leikkuun jälkeen vedettiin kotona sikeitä

Ke: podettiin näin rennosti...

Syyllinen, Velmu-vekottimesta irronnut tassu

Uutta vuotta rauhallisesti

Uusi vuosi alkoi perinteisen rauhallisissa merkeissä mummolassa Oulun takamailla (ex Ylikiiminkiä). Paukkeita saatiin ihailla vain kaukaisina yksittäisinä poksahduksina ja valonvälähdyksinä jossain horisontissa metsän takana.

Tehtiin retkiä lähimetsän lumivaltakuntaan,

satumetsän portinvartijat

Rohto povasi hyvää myyrävuotta

Pihavahdit

Rauhallista possunokkaelämää sisätiloissa

Uuden vuoden upea kuutamo