Tein iltapäivällä n. 20 metriä pitkän ja noin 25 min vanhan jäljen myötätuuleen leikkikentän läheiselle nurmikolle (sula, kostea), nami (keitettyä poronsydäntä) joka toisella-kolmannella alkeleella ja nyt ekaa kertaa esine jäljen päässä (pieni vihreä puuvillainen kangaspussukka nami sisällään). Aurinkoinen sää, lämpöä noin +2 ja heikko mutta selvä pohjoinen ilmavirtaus. Rohto oli jäljen teon aikana kotona Ravjan kans. Pysäköin auton leikkikentän viereiselle P-paikalle, kentälle oli tällä välin tullut pari pikkulasta äitinsä kanssa. Rohton piti hetki vähän pöhistä lasten suuntaan, kun nämä aluksi vain ääneti katselivat leikkitelineiltä meihin päin. Laitoin Rohtolle siinä muutamia nappuloita maasta etsittäviksi ja kun lapsetkin virkosivat jatkamaan touhujaan, ei Rohtonkaan enää heitä tarvinnut ihmetellä ja päästiin lähtemään jäljen suuntaan, eikä Rohto ottanut lapsistä häiriötä jälkireenin aikana.
Noin 10 metriä ennen jälkeä puin Rohtolle valjaat: ihan sen normaalit talutusvaljaat, mutta olen nyt parina kertana tuonut sen pannasta taluttaen paikalle ja pukenut valjaat hieman ennen jäljelle tuloa, jotta saataisiin alulle jonkinlaiset jälkihomma-rituaalit merkiksi, mitä ollaan lähdössä tekemään. Mitään vihjesanaa en ole vielä hommaan liittänyt. Rohto nosti jäljen hyvin (tultiin sille helpossa viistossa myötäkulmassa) ja se taisi saada heti namista hajun, kun alkoi innokkaasti pyöriä nenä maassa hakien. Intoa oli taas kovasti, mutta verrattuna edelliseen jälkeen, jonka se meni tarkasti kuin höyryveturi, tämänpäiväisellä jäljellä meno oli selkeästi enemmän pyörimistä ja pariin kertaa se lähti hakemaan hieman sivuunkin, niin että hihnan mitta (n. 1,5 m) tuli vastaan, löysi kuitenkin nopsaan takaisin jäljelle. Syinä saattoivat olla nälkäisempi koira (ruoasta lähes kuusi tuntia aikaa, edellisellä kerralla pari tuntia) ja kostealla nurmikolla ehkä laajemmalle levinneet ja tarttuneet jäljen hajut (edellisellä kerralla nurmikko oli kuurassa, ja jälki oli ihan eri kohdassa kuin tämänpäiväinen). Jäljen loppuosa mentiin kuitenkin melko tarkasti väliin nameja suuhun napsien ja esineenkin Rohto huomasi hyvin, tosin näytti että olisi jatkanut siitä eteenpäin, jos en olisi topannut ja alkanut kehumaan. Kaivettiin yhdessä namit (kuivattua kanaa) esiin esineestä ja hyvin ne maistuistuivat Rohtolle. Poistuttiin siitä sitten samoin tein puhtaan nurmikon kautta takas autolle. Kehuin vielä Rohtoa ja annoin sille muutaman namin häkin pohjalta etsittäväksi. Hieman epätarkasta jäljellä hyörimestä huolimatta intoa piisasi taas kivasti :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostaa pätevältä pieneltä jälkikoiralta. Lisäsin teidän blogin omaani, että on suora linkki, käyhän tämä? Pääsen sitten suoraan tänne omilta sivuiltani. :)
VastaaPoistaJep, linkitys sopii :) Pitää tässä jossain välissä itekin vähän perehtyä blogiohjeisiin, jotta saisin lisättyä linkkejä tännekin.
VastaaPoistaOi onpa hauska, että teidän kuulumisia saa lukea täst edes omasta blogistaan! Kuvia kuvia kaipaan Rohtosesta! Miten on jäppinen kasvanut ja väri muuttunut? :)
VastaaPoistaPätevän oloinen jälkikoira siellä kasvamassa! Me ollaan harjoiteltu hakua ihan vasta leikin varjolla, vuoronperään on minua tai Anttia herkkujen kera etsitty metsästä ja yllättävän hyvin nokka pelaa Noidallakin. Se osaa jo hienosti seurata tuoretta jälkeä poluilla ja sammalikossa, vaikka suurimmaksi osaksi kohde taitaakin löytyä ilmavainun perusteella :D
Jostain syystä aikaisempi kommenttini pari päivää sitten ei ilmeisesti mennyt läpi. Jokatapauksessa minäkin hehkutan Omituisen näpäkän oloista pientä pelastuskoiraoppilasta ja varsin asialleen omistautunutta omaa ihmistään, eiköhän tuosta yhdistelmästä hyvä tule. ;)
VastaaPoistaKiva kun Rohto-Ohtosella on oma blogi - ja paapalla tietty kanssa. Vakiovieraaksi ilmoittaudun samoin tein.