Perjantain hälyreenit

Saimme nauttia perjantaisissa hälytysryhmän reeneissä ideaaleista etsintäolosuhteista Oulun Toppilan rantapusikoissa: taivaalta sateli räntää, joka kasteli tehokkaasti maaston hyvin märäksi ja peitti maan parin sentin lumikerrokseen. Saimme Ravjan kanssa tarkistettavaksi noin 200 x 300m alueen rantalepikkoa, joka kaatuneiden puiden ja paikoin tiuhan aluskasvuston (nokkosta ym.) vuoksi oli sangen haasteellista kuljettavaa. Ravja nosti hyvin alueen etelälaidalta alueen läpi kulkeneen jäljen, mutta emäntä muka-the-intiaani tulkitsi jäljen kulkevan päinvastaiseen suuntaan kuin Ravja olisi lähtenyt sitä kulkemaan, eikä siis päästänyt koiraansa "takajäljelle". Tuulen lähes puuttuessa ja maaston ollessa peitteistä päätin siksakata alueen n. 50 metrin siivuissa. Noin puolentoista tunnin pusikossa rymyämisen jälkeen Ravja nosti sitten alueen pohjois-osassa nenänsä ja pyykäisi ilmaisemaan yhden kadonneista vajaan sadan metrin päähän. Jälkiviisaana voin todeta Ravjan kyllä merkkailleen jälkeä ja luultavasti useampaan kertaan olin sen myös pyytänyt jäljen hajuilta pois. Reenin opetuksena jälleen kerran minulle olla yrittämättä liikaa lukea itse jälkien kulkua maastossa, ja keskittyä enemmän koiran lukemiseen (tämä oli kyllä nyt aika haasteellista maaston peitteisyydestä johtuen, seliseli...) antaen sille mahdollisuus seurata nenäänsä eikä minun hienoa etsintäsuunnitelmaani.

Rohto oli turistina mukana, pari tuntia se siis joutui odottelemaan autossa (ihan rauhallinen vastaanotto autossa oli maastosta palattua), mutta pääsi heilumaan porukoitten jaloissa alku- ja loppupalaveerauksien aikana. Reenien loppupurkupaikka pelastuslaitoksen vanhassa varasto- tms. rakennuksessa oli Rohtonkin mielestä hyvin mielenkiintonen paikka, ja kun se oli ehtinyt akkujaan pari tuntia autossa latailla, narun nokassa kiskoi melkoisen innokkaasti joka paikkaan nenäänsä työntävä pikkuotus ;)