keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Rohto 8 kk


Kuvat 13.2. (alempi veljeni Pasin ottama)

Rohtosta on alkanut kuoriutua äijjämäisiä piirteitä, alkaa ryökäle aikuistua! Kuun alussa olleen Laihian näyttely -opintomatkan jälkeen koiven nosto on alkanut olla lähes sataprosenttista (alkoi harjotella asiaa kunnolla vuodenvaihteen tietämissä), lenkeilläkin nuuhkuttaa selvästi enemmän hajujen perässä, ja nostaa väliin koipea kuin isot pojat konsanaan... Lisäksi reilu viikko sitten Rohto koki suuren Ahaa-elämyksen tyttöystävänsä Nuppu-dalmiksen kanssa: Rohto huomasi yhtäkkiä yhteisriekkulenkin ollessa jo loppusuoralla, että Nuppu on TYTTÖ - Bling! - oikein näki, kun lamppu syttyi sen päässä, nuuhkutti hartaasta toisen hännänalustaa ;) Tämän viikon rehveillä olikin sitten varsinainen kasanoova-Rohto Nupulla lenkkiseurana, kovasti yritti olla perävaununa selkään hyppimässä ja hännystelemässä ilman, että Nupulla olisi ollut edes juoksu menossa. Onneksi Rohto sentään välillä heittäytyy pentumaiseen riekkumiseen, roikkuu hihnassa, heittelee käpyjä, saalistaa lumipaakkuja jne :) Maanantaina Akuutin puntari näytti 16.5 kg lukemaa. Korkeudeksi arvioitu reilu 2 vk sitten noin 50 cm.
Tänään karhunpoika sairastaa masuaan, eiliseltä aamulenkiltä jäi ehkä riekkukepin palanen sinne ärsyttämään, oksenteli eilisiltana ja viime yönä. Nyt ei maistu ruoka, ja Rohto on vaisuna, nukkuu. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, raakojen haperoiden jälkiseuraamuksena viime syksyltä. Toivotaan, että lepo tepsii, tilanne on seurannassa ja eläinlääkäriä konsultoitu. Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...

4 kommenttia:

  1. No voi Rohtoa, pikaista toipumista! Ja johan siitä on komistus venähtänyt sitten viime näkemän, kyllä tuolla ulkonäöllä on hyvä lähteä tyttöjä hurmaamaan. ;D Olit soitellut? Miulla ei silloin ollut kännykkä mukana - käytiin sillä hetkellä 2 tunnin mittaista tahtojen taistoa Kuivasjärven jäällä neiti "En-tuun" kanssa, uhmista pukkaa?! - ja kotiin päästyä oli niin naatti henkisesti ja fyysisesti, että kännykkä oli tehokkaasti unohduksissa lopun iltaa...

    VastaaPoista
  2. Oisin kuulostellu lenkille, mutta mennään sitten toisten :) Ihan levollisena Rohto nyt on nukuskellu, nautiskellen extrarapsutuksisista. Kovasti toivon, että toipuulee pian ja päästäisiin sunnuntaina Ouluun penturehveille!

    VastaaPoista
  3. Komea on Rohto. :)

    Meidän Uulla oli tasan viikko sitten samanlaiset ongelmat. Se muuttui kuin salamaniskusta aamulenkillä flegmaattiseksi. Ajattelin, että sillä oli nälkä, kun se oli edellisenä iltana ollut treenaamassa ja sitten vielä peltolenkillä aamusta ja annoin ruokaa. Ensin ruoka ei maistunut, mutta lopulta se söi sen ja sitten, jonkun ajan kuluttua oksenteli. Muutenkin Umbra oli vetelän oloinen ja meni maate varovasti.

    Me kiikutettii ötökkä lääkäriin, jossa otettiin verikokeita jne. Kokeista ei löytynyt mitään kummallista, jotain pieniä heittoja, jotka oksentelu selitti, suolessa lääkäri tunsi jonkin kovan mötikän. Ja niinhän siinä kävi, että kun Umbra kakki seuraavan kerran, siellä oli kakan joukossa pala keppiä. Tästä opittiin jotain: 1. Treenien jälkeen pitää muistaa antaa ruoka,jos treeneissä ei namiteta reilusti. 2. Keppejen syömistä voisi vähän valvoa. :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä se Rohto komistuu komistumistaan :) Toivottavasti komistus voi jo paremmin! Tässäpä muuten se lupaamani linkki Kanadan lapinkoirien sivustolle! www.finnishlapphund.ca
    t.Katja

    VastaaPoista