Pirteä potilas, jälki nro 14

Rohto on toipunut juuri niin hurjaa vauhtia kuin lekuri ennustikin :) Pari viikkoa leikkuusta pitäisi nyt kuitenkin malttaa hihnalenkkeillä ja olla liikoja riekkumatta, mikä tahtoo olla emännällekin vaikeaa muistaa, kun potilas vakuuttaa olemuksellaan olevansa pirteä kuin peipponen. Ihan joka hetki ei Rohtolla pysy tassutuntuma maankamarassa, kun väliin on ihan pakko loikata lumipaakun perään, heitellä ja saalistaa käpyä, hypätä sängylle lällättämään paapalle luu suussa jne. Haavakin on parantunut ja umpeutunut nopeaa tahtia, osin jo häviämässä, eikä saliasua ole päiväsaikaan enää pariin päivään tarvinnut pitää (yöksi olen sen vielä varulta pukenut), kun Rohto näyttää huoltavan alapäästään vain sukukalleuksia ym. normiputsauksia.

Noh, toipilasta pitää aktivoida sopivan rauhallisilla puuhilla, joten olen mm. antanut Rohton nenälle virikkeitä sisätiloissa, ja nyt iltamyöhällä kävin tekemässä sille pihalle jäljen. Keli oli nollassa ja taivaalta heitteli räntää, eli pihalle sai tehtyä jäljen sopivan ohueen (n. 1-2 cm) lumikerrokseen. Noin 15-20 m suora jälki kulki sivutuuleen, matkan varrella kolme namipalaa ja jäljen päässä rasiassa pikkasen karjalanpaistin jämiä. Yksi harhajälkikin sattumoisin tuli jäljen loppupuolelle: joku oli käynyt kulkemassa eestaas roskalaatikoille, mutta päälle oli ehtinyt vähän jo sataa räntää. Mun tekemä jälki ehti vanheta noin 5 minuuttia. Pikkupotilas ei meinannut pysyä nahoissaan, kun alettiin tehä lähtöä ulos: arvasi mun edeltävistä toimista, että taas se emäntä kävi kätkemässä herkkuja. Ulos ovesta pyrähti "nosemachine" innokkaasti nenä maassa eteenpäin nuuhkutellen. Pari metriä ennen jälkeä puin valjaat päälle ja sanoin vihjesanan "jälki", kun selvästi Rohto tiesi jo mitä ollaan menossa tekemään. Rohto huikasi jäljelle noin 90-asteen kulmassa, nuuhkaisi muutaman askeleen takajäljen suuntaan, mutta korjasi sitten itse suunnan ja viiletti jäljen sitten tarkasti ja vauhilla. Malttoi nappasta pari matkan varrelle laittamistani nameista ja riemastui lopussa olevasta herkkurasiasta :) Harhajälkeen en huomannut sen reagoivan mitenkään, ehkei siinä enää ollutkaan hajuja. Jälki on tähän asti luonnistunut Rohtolta kyllä hienosti, muutoinkin sen huomaa olevan melkoisen maavainuinen otus, esimerkiksi nyt lumikeleillä on ollu mielenkiintoista seurata, miten se mennä viilettelee pitkät matkat milloin mitäkin jälestäen. On se vaan pätevä pieni jälkikoira!