Ravja 11 v

ONNEA RAVJA!

Olet charmantti tarkkailija

Huvittava... lumipalloleikit - jeee!

Hurrrja paappa (Mun keppi!!!)

Kiltti paappa

Iso nenä

...josta on syytä olla ylpeä

Rakas hölköttelijä

Rohto 9 kk

Eilen (16.3) iltalenkillä

Juniori-iän saavuttanut Rohto tarjoili tänään 9 kk kekkereiden kunniaksi Stronghold-tyrmäystuopit turkissa häijjyilleelle täi-kansalle, myös Ravja-paappa osallistui baarimikkoilemaan kemuissa. Täipesäkkeet visiteerasivat niin pikana eläinlääkäriasemalla, ettei tällä kertaa ehitty käymään puntarilla. Ei onnistunu lekuri löytämään eläväisiä koirien pehkosta. Viikko "karanteenia" pitäisi kuulemma riittää, saatiin kuitenkin kotipakettiin varulta kuukauden kuluttua tarjoiltavat santsiannokset. Täytyy kyllä kehua Ohtosen kärsivällisyyttä antaa käsitellä itseään: nyt lekurilla että kotosalla se on jaksanut olla paikoillaan kiltisti piiiitkälliset täitten tihrustamistuokiot, kamman kanssa on saanut heilua ihan rauhassa. Ja mikä ilahuttavinta, lekurikäynnillä Rohto ei näyttänyt muistelevan pahalla menneitä (kuukauden takaista leikkuuoperaatioon liittyen) vaan reippaili uteliaana koko pikaisen visiitin :) "Kuupäivän" kunniaksi käytiin pitkä iltalenkki myös kameraa ulkoiluttaen, ilta-aurinko saatteli menomatkaa, palatessa taivaalla kellotti uuden kuun sirppi.

Tänään iltalenkillä

Possunokka
Risusavottaa

Naakka-vahit

Onneton rakkaus

Muuten pyyhkii hyvin, mutta rakkauteni kohde, neiti Boa,

pysyy kylmänä vaikka millä rakkauven kielillä sille puheleisin...

Rakkaus ilman vastarakkautta pistää Rohton väliin vinGAHtelemaan ja HAUkahtelemaan turhautuneena! Mutta eipä hätää, turhaumia voi purkaa vaikkapa availemalla kaappeja ja kaivamalla esiin mielenkiintoisia tavaroita, kuten emännän huolimattomuuksissaan turhan saapusalle unohtamia alkaliparistoja. Samalla tulee aktivoitua kotiin saapuvaa emäntää konttaamaan pitkin lattioita patterijahdissa ja soittelemaan jälleen kerran puheluita erinäisiin paikkoihin... Säikähyksellä taijettiin tällä kertaa selvitä, mutta taidan nyt sitten vihoviimein ottaa yhteyttä sinne vakuutusyhtiöön...

15. jälki

Jälki-innostusta pukkaa päälle: tein Rohtolle iltayhentoista aikaan jäljen tuohon viereiselle Keskuskadulle - täällä ei tähän aikaan kummoista trafiikkia ole joten ei huolta liikenteestä ;) Halusin kokeilla nyt himpun haasteellisempaa reeniä: kävelin viistosti ajotien yli, tein reunaan loivan kaarroksen oikealle jatkaen vajaa kymmenen metriä tien reunaa pitkin ja kaarroin sitten melko jyrkästi takaisin ajotien yli ja edelleen pyörätien yli meidän pihatielle - jäljestä tuli hieman kulmikkaan uun mallinen. Jäljen päähän laitoin namirasiaan raakaa lindströminpihvitaikinaa (kurmeeta sen ainakin joskus pittää olla ;)) ja matkan varrelle sinne tänne kuivuneita juustonpaloja. Pituutta jäljelle tuli nyt ehkä hieman yli 30 metriä ja se ehti vanheta reilut 5 minuuttia. Sää oli eilisenkaltainen räntäsateinen nollakeli ja jälki kulki osin sivu ja osin myötätuuleen noin parisenttisessä räntäkerroksessa.

Rohto selvitti jäljen loistavasti! Loivasta jäljelle tulokulmasta jälki nousi heti oikeaan suuntaan ja intopiinä Rohto nuuskutti sen menemään hihna kireällä tarkasti kaarroksineen päivineen :-D Kaikki juustot jäi vauhissa matkan varrelle, mutta kovasti ilahtunut se oli taas namirasian löydettyään. Nyt tuli todistettua myös se, että kyllä se ihan vaan hajulla jäljen kulkee, sillä säästösyistä täällä ei enää tähän aikaan ole katuvalot päällä, ja säädin oman otsalamppuni osoittamaan nyt niin, ettei se anna Rohtolle apuja, mutta että itse pystyn aina väliin varmistamaan jäljen kulkusuunnan. Pitääkin alkaa nyt kasvattamaan pikkuhiljaa mittaa jäljelle ja tekemään noita kaarroksia.

Ai niin, potilaspäivitys: käväisin Oulun reissun yhteydessä Akuutissa vilauttamassa Rohton leikkausarpea ja hoitaja totesi sen parantuneen erinomaisesti, eikä arpi ollut ärtynyt mistään kohtaa. Tätä myötä sanomme hyvästit salihousuille, mun omituiselle käsityöluomukselle ;) Puntari näytti 16 kg lukemaa Rohtolle, joten painokin on taas lähtenyt mukavasti nousuun.

Pirteä potilas, jälki nro 14

Rohto on toipunut juuri niin hurjaa vauhtia kuin lekuri ennustikin :) Pari viikkoa leikkuusta pitäisi nyt kuitenkin malttaa hihnalenkkeillä ja olla liikoja riekkumatta, mikä tahtoo olla emännällekin vaikeaa muistaa, kun potilas vakuuttaa olemuksellaan olevansa pirteä kuin peipponen. Ihan joka hetki ei Rohtolla pysy tassutuntuma maankamarassa, kun väliin on ihan pakko loikata lumipaakun perään, heitellä ja saalistaa käpyä, hypätä sängylle lällättämään paapalle luu suussa jne. Haavakin on parantunut ja umpeutunut nopeaa tahtia, osin jo häviämässä, eikä saliasua ole päiväsaikaan enää pariin päivään tarvinnut pitää (yöksi olen sen vielä varulta pukenut), kun Rohto näyttää huoltavan alapäästään vain sukukalleuksia ym. normiputsauksia.

Noh, toipilasta pitää aktivoida sopivan rauhallisilla puuhilla, joten olen mm. antanut Rohton nenälle virikkeitä sisätiloissa, ja nyt iltamyöhällä kävin tekemässä sille pihalle jäljen. Keli oli nollassa ja taivaalta heitteli räntää, eli pihalle sai tehtyä jäljen sopivan ohueen (n. 1-2 cm) lumikerrokseen. Noin 15-20 m suora jälki kulki sivutuuleen, matkan varrella kolme namipalaa ja jäljen päässä rasiassa pikkasen karjalanpaistin jämiä. Yksi harhajälkikin sattumoisin tuli jäljen loppupuolelle: joku oli käynyt kulkemassa eestaas roskalaatikoille, mutta päälle oli ehtinyt vähän jo sataa räntää. Mun tekemä jälki ehti vanheta noin 5 minuuttia. Pikkupotilas ei meinannut pysyä nahoissaan, kun alettiin tehä lähtöä ulos: arvasi mun edeltävistä toimista, että taas se emäntä kävi kätkemässä herkkuja. Ulos ovesta pyrähti "nosemachine" innokkaasti nenä maassa eteenpäin nuuhkutellen. Pari metriä ennen jälkeä puin valjaat päälle ja sanoin vihjesanan "jälki", kun selvästi Rohto tiesi jo mitä ollaan menossa tekemään. Rohto huikasi jäljelle noin 90-asteen kulmassa, nuuhkaisi muutaman askeleen takajäljen suuntaan, mutta korjasi sitten itse suunnan ja viiletti jäljen sitten tarkasti ja vauhilla. Malttoi nappasta pari matkan varrelle laittamistani nameista ja riemastui lopussa olevasta herkkurasiasta :) Harhajälkeen en huomannut sen reagoivan mitenkään, ehkei siinä enää ollutkaan hajuja. Jälki on tähän asti luonnistunut Rohtolta kyllä hienosti, muutoinkin sen huomaa olevan melkoisen maavainuinen otus, esimerkiksi nyt lumikeleillä on ollu mielenkiintoista seurata, miten se mennä viilettelee pitkät matkat milloin mitäkin jälestäen. On se vaan pätevä pieni jälkikoira!

Potilaskertomus

La: hieman nolona verkkareissa, mutta jo huomattavan pirteä ja nälkäinen Rohto!

Karhunpoika sairastaa... tulikin vähän isompi operaatio, Rohto joutui leikkuupöydälle, mutta on nyt toipumassa oikein hyvin. Tiistai-iltana alkoi siis oksennella, oksensi seuraavana yönä 5-6 kertaa. Keskiviikkona vaiksuna, syömätön, nukkui, muttei ollut kovin kipeän oloinen eikä oksennellut, olin yhteyksissä eläinlääkäriin ja päätettiin seurailla tilannetta. Illalla annoin varulta parafiiniöljyä noin 20 ml ja päivän mittaan olin ruutaillut pieniä määriä tehobaktilla höystettyä vettä Rohton kitusiin. Torstai-aamuna tuntui jo olevan vähän virkumpi, edelleenkään ei kuitenkaan ruoka maittanut ja torstai-iltapäivällä oksentaa roiskautteli muutaman kerran, soitto lekurille, mutta saatiin aika vasta seuraavaksi päiväksi. Keskiviikkoaamun jälkeen Rohto ei ollut kakannut eikä parafiininkaan tuloksena peräpäästä tullut mitään. Lämpö normaali. Perjantaina ei olennaista muutosta olotilassa, eli kovin vaisuna, syömätön, nassuun lipaistut vedet roiskautteli jonkin ajan päästä oksennuksena ulos. Akuutissa tohtoritädit sitten ropeloi pojan perusteellisesti, ylävatsaa aristi ja suoliston puolella tuntui "jokin hieman kiinteämpi" pienehkö ylimääräinen möntti, röntgenkuvat näytti jonkinverran muttei huolestuttavia määriä kaasukertymää ja muutkin sisäelimet oli sen näköiset kuin pitääkin. Otettiin myös verikokeet, kaikki arvot oli ok paitsi natrium vähän alhaalla johtuen paastoilusta. Oireitten ja tulostamattomuuden vuoksi päätettiin leikata. Ja mitä sieltä löytyikään...? Syyllinen on kuvista viimeisimmässä: pehmolelusta irronnut tassu, jolla Rohto oli pitkin syksyä/talvea leikkinyt kiltisti vaan heittelemällä ja suussa natustelemalla sitä, mutta nyt sitten jossain vaiheessa päättänyt hotkaista sen. Liekö tapahtunu just ennen oireitten alkamista vai onkohan ehtinyt pyöriä jonkinaikaan mahassa ennen kuin päätyi tuonne ohutsuolenmutkaan? Tuo "tassu" oli siis huomattavasti likaisempi ja karmean hajuinen ennen kuin sen identiteetti selvisi pesussa - on muuten nyt ehottomasti tämän huushollin arvokkain matkamuisto ;) Onneksi ei ollut ihan täysin jumissa siellä, suoli oli ollut hyvässä kunnossa ja pelkän viillon kautta oli saatu ongittua tuo ylimääräinen matkaaja pois. Vakuutus olis muuten ollut ihan kiva olla olemassa, nyt tuolla muutaman sentin kapineella on hintaa n. 600 euroa, kilohintaa ei edes uskalla aatella....

Pe: leikkuun jälkeen vedettiin kotona sikeitä

Ke: podettiin näin rennosti...

Syyllinen, Velmu-vekottimesta irronnut tassu

Rohto 8 kk

Kuvat 13.2. (alempi veljeni Pasin ottama)

Rohtosta on alkanut kuoriutua äijjämäisiä piirteitä, alkaa ryökäle aikuistua! Kuun alussa olleen Laihian näyttely -opintomatkan jälkeen koiven nosto on alkanut olla lähes sataprosenttista (alkoi harjotella asiaa kunnolla vuodenvaihteen tietämissä), lenkeilläkin nuuhkuttaa selvästi enemmän hajujen perässä, ja nostaa väliin koipea kuin isot pojat konsanaan... Lisäksi reilu viikko sitten Rohto koki suuren Ahaa-elämyksen tyttöystävänsä Nuppu-dalmiksen kanssa: Rohto huomasi yhtäkkiä yhteisriekkulenkin ollessa jo loppusuoralla, että Nuppu on TYTTÖ - Bling! - oikein näki, kun lamppu syttyi sen päässä, nuuhkutti hartaasta toisen hännänalustaa ;) Tämän viikon rehveillä olikin sitten varsinainen kasanoova-Rohto Nupulla lenkkiseurana, kovasti yritti olla perävaununa selkään hyppimässä ja hännystelemässä ilman, että Nupulla olisi ollut edes juoksu menossa. Onneksi Rohto sentään välillä heittäytyy pentumaiseen riekkumiseen, roikkuu hihnassa, heittelee käpyjä, saalistaa lumipaakkuja jne :) Maanantaina Akuutin puntari näytti 16.5 kg lukemaa. Korkeudeksi arvioitu reilu 2 vk sitten noin 50 cm.

Tänään karhunpoika sairastaa masuaan, eiliseltä aamulenkiltä jäi ehkä riekkukepin palanen sinne ärsyttämään, oksenteli eilisiltana ja viime yönä. Nyt ei maistu ruoka, ja Rohto on vaisuna, nukkuu. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, raakojen haperoiden jälkiseuraamuksena viime syksyltä. Toivotaan, että lepo tepsii, tilanne on seurannassa ja eläinlääkäriä konsultoitu. Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...