rohtoskooppi

Ravja 12 vee

2011-03-28T15:04:00.000-07:00

Niin se vain aika rientää ja Ravjalle täyttyi jo 12. vuosi mittariin - Onnea omalle höpsykkäiselle, Rani-siskolle ym. sisaruksille!

Juhlaan on virittäydytty rauhallisin, odottavin ja riehakkainkin tunnelmin:

Hyvää vuoden alkua!

2011-01-05T14:37:00.000-08:00

Pitkästä aikaa kuulumisia. Vuoden vaihde sujui meidän lauman osalta perinteisen rauhallisesti: evakuoiduimme mummolan korpimaisemiin. Muutamat ilotulitteet saatiin tuta pikkulenkillä ennen auton starttaamista: Oo ei noteerannut niitä mitenkään, sillä haisteltavana oli Riella-neidon tienposkeen jättämät ihanat juoksutuoksut. Ravja siirtyi lähituntumaan. Ensimmäiset 30 km ajomatkasta Rohton osastolta kuului säännöllisin väliajoin haikea Ouuuu-uu-uuuu-uuuuuu.... Juoksunartut on joulun molemmin puolin aiheuttaneet lemmentuskia Oo:lle. Mummolassa vietettin rauhallinen viikonvaihde tunnelmoiden vielä jouluisessa pirtissä, löhöillen, syöpötellen ja ulkoillen. Alla muutamia kuvia, lisää kuvatunnelmia: http://mrr.kuvat.fi/kuvat/

Hirvisuolla

Myyrästäjät

Kintaskingi

Jouluista pirtin tunnelmaa

Joulupukkii... kuuraparta

2011-01-05T14:21:00.000-08:00

Joulu tuli ja meni, pukki toi lahjat, ja paappa-koira oli taas malttamattomin lahjojen odottelija ;) Pukki toi Ravjalle pehmeän piippaavaan tipun ja Rohtolle asiaankuuluvasti röhkivän possun, sekä tietysti herkkuja. Paukkupakkaset hellittivät sopivasti ja päästiin mukavasti ulkoilemaankin.

Näyttelyssä ja kaupungilla

2010-07-10T14:40:00.000-07:00

Kuvat © Taru Vallius

Visiteerattiin lauantaina (10.7.) helteisessä Oulun kv-näyttelyssä tuloksena hieno hoo eli oikein mukava arvostelu Rohtolle tuomarilta Eeva Resko:

Hyvä uroksen pää. Kaunis ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvin kulm. etuosa. Hyvä luusto ja runko. Hieman jyrkkä lantio ja pitkä lanneosa. Hyvin kulm. takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, mutta kantaa häntäänsä liian löysästi. Hyvä karvapeite.
JUN H

Rohto käyttäytyi vallan mallikkaasti näyttelyhulinassa, ei räyhäilly, pujotteli nätisti toisten koirien ohi (noo, muutaman kerran ois tehny mieli kiskoa tutustumaan likemmin joihinkin), antoi tuomarin tutkailla itsensä (jollei pallien piilottamista istahtamalla lasketa, tuomari kyllä käsitteli kivasti koiria) ja loikoili kaikessa rauhassa kehän laidalla, vaikka ihan vieressä koirat juoksivat kehässä, jokunen räyhähtäenkin. Nätisti Rohto antoi myös kehän laidalla vieressä olleen parivuotiaan pikkupojan silitellä itseään. Näyttelykäytökseen verrattuna olikin hupaisaa, miten Rohto suhtautui näyttelyn jälkeen kaupungilla havaitsemaansa gorkiin: haukkui tuon ihmisvilinän seassa yksittäin vastaantulleen koiran niin, että kävelykatu-Rotuaari raikui - ei epäilystäkään siitä, ken ei kuulunut joukkoon ;) Muutoin Rohto kulki nätisti kaupunkivilinässä. Asiaankuuluvasti käytiin hellekelin kunniaksi ostamassa jätskit ja kylläpä oli Ohtosella nautiskeleva ilme nuollessaan silmät puolitangossa omaa vaniljapalloaan - ihan ohikulkijoitakin hymyilytti :)

agi-Ohtonen

2010-06-24T13:38:00.000-07:00

Pitkin kevättä ja alkukesää ollaan Rohton kans tutustuttu agilityn saloihin. Pari kertaa ehdittiin huhtikuussa vierailla tuttujen villakoiraporukassa, joilla oli Haukiputaalla Activedogilta vuokrattuna hallivuoro. Tuolla Rohto pääsi tutustumaan mataliin hyppyihin, kontaktien alastuloihin, renkaaseen, keinuun, voihan-ahistus-keppeihin (vinokepit, jotka suorassa linjassa tyveltä: emännän tökkivä pannasta ohjailu ahisti) ja jippiajee-putkeeen - putkihulluuden siemen tuli siis jo alkuvaiheessa kylvettyä ;) Esteiden opettelussa käytettettiin veturina esteen eteen laitettavaa namikippoa/nameilla varustettua apuohjaajaa. Kontakteja otetiin 2-2 tekniikalla, eli pysäyttäen alastulolle niin, että takatassut ovat esteellä ja etuset jo maassa. Lämmin halli ja sulotuoksuinen "muovinurmi", ja ehkä uusi paikkakin aiheuttivat Rohtossa pientä läähättelyä ja keskittymiskyvyn herpaantumisia, mutta mukavasti se oli myös kuulolla, meni esteitä reippaasti turhia aristelematta (kepit oli poikkeus johtuen pantaohjaus-ahistuksesta) eikä sinkoillut toisten koirien perään. Oikein mukavasti alkoi siis agi-hommiin tutustelu - kiitoksia kaimalle ja Juhalle tästä mahdollisuudesta!

Heti toukokuun alussa alkoi lappalaiskoiraporukalla kuuden kerran alkeiskurssi, jonka organisoi Lappalaiskoirat ry:n Oulun alaosasto. Koirakaartissa olivat Rohton lisäksi lapinkoirat "Tytti" ja "Aarni" sekä lapinporokoiratytöt "Rilla" ja "Citna". Kurssi oli Koirakoulu.infon http://koiratarha.avaruus.net/ pitämänä Hiukkavaarassa. Samoilla periaatteilla opeteltiin esteitä kuin huhtikuussa Haukiputaallakin. Uusina esteinä tulivat pussi, pituus, muuri, puomi, A, (näistä kahta viimemainittua oli Haukiputaalla ehditty kokeilla vain alastulon opettelussa) - no problems! Kepit oli täällä samanlaiset vinokepit kuin Haukiputaallakin, ja keppiahistuksen välttämiseksi otin niitä Rohton kanssa lähinnä niin, että kouluttaja "imutti" sen namilla vetäen kepit läpi, eli tässä ei tullut ohjailua pannasta. Loppukerroilla otettiin jo pieniä radan palasia yleensä 2-3 esteen sarjoina . Aika mukavasti Rohto malttoi täälläkin keskittyä, vaikkakin välillä juniorin hormoonit hyrräsivät naisten perään ja nenä unohtui aika usein nuuhkuttamaan hajuja maasta. Pitäisi vaan itellä malttaa pitää pinna näissäkin tilanteissa löysällä, pitää taukoja ja olla ahnehtimatta liikoja toistoja - pipo löysällä, pilkettä silmäkulmassa, vähän ja hauskasti - tässä olis aika hyvät toimintaperiaatteet, kun vaan malttais ja muistais! Viimeisellä kerralla päästiin aika lähelle näitä, ja Rohtolle löytyi super-namipalkka etuveturiksi: Valion purkkijätskin tavoittelu oli erittäin innokasta ;-D

Oulun kurssin jälkeen hypättiin heti kesäkuun alkupuolella Raahen Koirakerhon alkeiskurrssille sen puolivälistä. Ajoitus osui nappiin, sillä sinä päivänä kun oltiin ekaa kertaa mukana, oli paketista kääritty ulos tuliterät sikssak-periaatteella toimivat kujakepit, matalaksi säädettävissä oleva keinu sekä magneettikiinnitykistä "halkeava" rengas. Ja voi ihanuus noita keppejä!!! Niillä kahdella kerralla, jotka Raahessa on ehditty käydä, olen ottanut kepit noin 40-50 cm leveänä "kujana": ainoastaan parilla ekalla yrittämällä Rohto yritti välistä kesken kaiken pois, mutta hiffasi sitten juosta ne vaan läpi edessä odottavalle namialustalle. Onnistuneita toistoja takana nyt ehkä himpun vajaa kymmenen, viimeisillä kerroilla mun rooli on vaan ollut juosta perässä hihnaa kannatellen :D Pitää nyt vaan kuulostella kokeneemmilta, miten tästä lähteä etenemään. Ohjauskuvioista tuli heti meidän ekalla osallistumiskerralla valssi vastaan. Viimeisissä reeneissä rinnakkain oli neljä hyppyä, jotka mentiin puolelta toiselle valssaillen. Mun eka kumarakökkimisyritelmätöksäyksen jälkeen sain neuvon oikaista roppani, ja johan lähti kulkemaan! Pari kertaa meni tosi kivalla vauhilla ja Rohto hahmotti hyvin esteet, vaan sittenpä ahnehin vielä kokeilemaan parin esteen ohjausta uukkarina ilman valssia ja johan kostautui ;) Väsy tais painaa jo tunnin lopussa Ohtosta, ei millään olis enää hypännyt, vaan sainhan sen lopulta yli kun hyppäsin ite edellä ja lelun heittämällä seuraavan yli meni Ohtonenkin. Lelupalkkaus toimii Ohtosella mukavasti, se on innokas poika repimisjahtileikkeihin - agispesiaalileluksi hommattu pieni vingulla höystetty "majavannahka" revityslelu on oikein mieluinen. Iloinen olen myös Rohton kuulolla olosta, se ei karkaile toisten koirien perään (noo, pari kertaa Oulun reenissä tyttöjen perään ;), sitä voi jo jättää toviksi odottamaan paikoilleen ilman hihnaa ja olen tätä pyrkinyt vahvistamaan välipalkkauksilla.

Nyt jäämme pitemmälle treenitauolle ekaksi mun parin viikon loman vuoksi ja myöhemmin heinäkuussa maastotyöt todennäköisesti jätättää osan reeneistä välistä. Vaan ihan paikallaan on taukoilu, sen verran säntillisesti on kolmen viimeisen kuukauden aikana reenailtu.

Etsintäreenien väliraporttia

2010-06-20T14:07:00.000-07:00

Rohto tutustumassa vähän erilaisempaan hakumaastoon, "raunioihin", Muhoksen Romun varikolla 4.5. © Mitra Korpela - loput kuvat: http://halon.kuvat.fi/kuvat/Muhoksen%20rauniot/

Rohton etsintäreenailuihin tuli helmi-maaliskuulla lähes puolentoista kuukauden tauko johtuen helmikuun lopussa tehdystä suolistotukoksen leikkuusta ja pian sen jälkeen alkaneesta täi-showsta torjuntaoperaatioineen. Tuossa välissä ehdittiin käydä yksissä reeneissä (9.3. Oulu, Valkeisjärven tien varressa; ennen täi-invaasion huomaamista) aloittelemassa haukku-ilmaisun alkeita lupaavin tuloksin: yksi maali kerrallaan siirtyi muutaman metrin päähän meistä seisomaan namit (makkaranpaloja) selän takana ja Rohto sai luvan saatuaan mennä maalille (hihnassa). Hyvin nopsaan ilman houkutteluja se alkoi tarjota haukkua, ennimmäkseen istualtaan, välillä peruutellen :) Maalit (muistaakseni yht. 3) palkkasivat vaihtelevasti yhdestä tai useammasta haukusta. Hakutreenit ovat sen jälkeen jatkuneet seuraavasti, reenailut Rohton osalta:

- 30.3. Oulu, Toppilan pelastuslaitoksen varikko: pihalla 1, rakennuksessa 2 maalia, mukavan reippaasti Rohto teki hommia, joutui työstämään toista sisällä ollutta, osin pressun mutkassa piileskellyttä maalia pitkään ja hartaasti kunnes vähän hätkähtäen hoksasi hajulähteen muutaman sentin päässä nenästään.

- 7.4. ei hälytysryhän treenien (16.4) suunnittelupalaveri Muhoksella, eli ei varsinaisia treenejä, mutta Rohto sai käydä tutustumassa hevostallin asukkaisiin, joita pitikin urakalla tassut ja häntä tanassa yllättävän komentavaan sävyyn haukkua ;) Hyvin rauhoittui kuitenkin myös syömään nameja.

- 13.4 Oulu, Iinatin moottoriurheiluradan viereinen piha-varikkoalue: 2 seisovan maalin ilmaisu yks kerrallaan (avoimesti n. 10 m päässä) - hoksattiin, että namirasia kannattaa pitää etupuolella, jottei Rohto ala turhaan kierrellä selän taakse kurkkimaan; 1 maali piilossa n. 100 m päässä parakin takana seisomassa, tällekin Rohto ehti tarjota haukahduksia, vaikka niitä ei tieten tahtoen vaadittu :)

- 2.5. Raahe, lentokentän tien varsi: 2 maalia meni vuorotellen kahteen otteeseen 5-10 m päähän ilmaistavaksi, 1. seisoi (tien varrella), 2. kyykötti (metsässä) , 3. kyykötti (tien varrella), 4. seisoi (metsässä): haukku irtosi kohtuu hyvin kaikilla paitsi 2. maalilla, jolla Rohto yritti kaikenlaista, maahanmenoa yms. ja myös poistua (maali houkutteli takaisin); palkat 1-3 haukusta, viimeisellä maalilla paukutti heti kolme kertaa putkeen saaden heti kaikki namit

- 4.5. Muhos, Muhoksen Romun varikko, alue vastasi hyvin raunioita (kuva yllä): Rohtolle pari maalia "helppoihin" paikkoihin, mutta ensimmäisen (kasojen juurella avoimessa kaivonrenkaassa) paikantaminen tuotti päänvaivaa eikä Rohto oikein hoksannut mitä kautta tohtii lähestyä oudossa maastossa olijaa - reenikaverit sitten hoksautti pyytämään maalia houkuttelemaan Rohton perille asti ja menihän se :). Muutoin Rohto liikkui ihan reippaasti ja kirmasi iloisesti hakemaan toisen maalin toisen kasan päältä. Molemmilla maaleilla suorapalkat. Näissä reeneissä tuli totuteltua kahteen otteeseen myös 6-mm-starttipistoolin ääneen 50-20m autoilta, Rohto oli molemmilla kerroilla autossa eikä ollut milläskään paukauksista (yht. n. 5-6 x)

- 11.5. Oulu, Kiekon maja: Rohtolle 3 ilmaisua: kaks ekaa lähellä 5-10 m:ssä (yks. kerrallaan): 1. seisoi, 2. kyykyssä - namit oli suoraan kädessä ja etenkin toka maali oli huomannut Rohton haistelevan ennen ilmaisun aloitusta kovasti nameja (> rasiaan!) , 3. maali noin 50 m päässä polun varren umpeutuneessa soramontussa seisomassa (Rohto ei nähnyt vm. lähtöä), kaikkilla maaleilla aloitti haukun ihan mukavasti, palkkaus yhdestä-muutamasta haukahduksesta.

- 25.5. Oulu, Muuraiskangas Sanginjoen tien varressa: 2 maalia sunnuntaikävelytyyliin eli maalit valmiina, 1. maalin jäljen Rohto nosti ja ajoi hyvin vaikkakin vauhikkaan poukkoillen suopursikossa eikä hämääntynyt pienen soistuneen ojan ylitystäkään > suorapalkka, ja onnistunut haukutus lihapullan voimalla; 2. maali hirvitornin portailla, Rohto bongasi tod.näk. tämän eka silmillään, mutta työsti hajulla loppuun ja alkoi haukahdella nousten samalla etusillaan portaita vasten :) Hommien tekoa ei haitanneet Halon juoksutuksutkaan, vaikkakin naishaikeus iski sitten jälkijättöisesti kotosalla, eli reeneistä kotiuduttua Rohto oli lelua kurmottava pillipiipari ja aamulla klo 7.00 heräsin olohuoneesta kuuluvaan haikeaan ulvontaan ;) ...mutta tuohon se sitten onneksi jäi!

- 1.6. Oulu, Muuraiskangas: Rohtolle 3 ilmaisuharjoitusta lähettämisharjoitukseen yhdistäen: 1. piti olla tuulesta paikallistettava (valmiina piilossa), mutta ei tuullutkaan niin suoraviivaisesti kuin luulin, ja Rohto kävi eka kurkkaamassa varulta edellisviikkoisen hirvitornin, pienen mutkailun jälkeen sai kuitenkin hajun maalista; 2. maali kävi "haamuna" ylhällä (tuulen väärällä puolen) ja Rohto sinkaisi sinne suoraan; 3. tuulen yläpuolella piilossa, tästä saatiin haju kunnolla ja Rohto meni suht. suoraan lähetettyyn suuntaan; kaikki maalit oli suh pienillä etäisyyksillä 20-30 m. Namit oli tällä kertaa rasiassa piilossa ja siitä huolimatta Rohto aloitti hyvin haukkumaan, palkkausta satunnaisesti yhdestä-muutamista haukahduksista.

- 8.6. Oulu, Isokangas: lähetyksiä puukasan/risuläjän/kivien takana piileskelleisiin maaleihin (> huolehdittavat paremmin tuuli/-näköavun saannista, jotta liikkumine kohteeseen olisi suoraviivaisempaa, nyt oli poukkoilua ja ehti käydä takajäljelläkin sinkoilemassa) + haukkua irtosi taas mukavasti (ekasta yksi nami, muutamista seuraavista loput)

- 15.6. Raahe, Olkijoen eteläpuolen mettätie: Rohtolle pari maalia tuulen yläpuolella n. 30 m päässä meidän reitiltä ja noin 30-50 m etäisyydellä toisistaan (kiersivät paikoilleen takakautta, eli meidän reitille hajut tuli puhtaasti ilman kautta, kohtuu voimakas tuuli). 1. maali meistä pois päin viettävän rinteen (n. 2 m syvän) juurella kyykyllään > Rohto sai työstää hajua siksaten kangasmaastoa sivusuunnassa edestakaisin, työsti sen kuitenkin kivasti loppuun asti; 2. maali (istui) pienessä matalassa (n. 1 m) metsittyneessä soramontussa, soistuneen lammikon takana > tältä maalilta hajut hävisivät väliin matkan varrella (montun keskivaiheilla oleva matala metsittynyt harjanne ehkä heitti hajuja yläilmoihin) ja Rohto kävi kerran tutkimassa takana tulevan joukkion hajut, hienosti jaksoi kuitenkin hakea loppuun asti - loppumetreillä tuli kuitenkin yllärinä parin metrin levyinen soistunut lammikko vastaan - hetkosen Rohto tuossa tuumi mitä tekisi, tais piipatakin pari kertaa - ja päätti sitten hypätä yli, molskahtaen lutakkoon ;) Ei kuitenkaan ihmeemmin häkeltynyt hommasta, vaan jatkoi maalin luo ja alkoi ilmaista - hieno koira! Loppuporinoitten aikana se kyllä sitten pikkiriikkisesti märkähepulihieroutui pitkin varvikkoa ;) Molemmilla maaleilla alkoi kivasti haukkumaan ja sovitusti sai hotkia koko rasiallisen 3-5 haukun jälkeen - eikä ollut mitään ongelmaa hakea ja ilmaista vieraita maaleja!

Ravja on toki ollut mukana reeneissä - sen kanssa on otettu sekä tavallisten että omituisten maalien (höpöttäviä, jumppaavia, käveleviä, laulavia, sääskiä huiskivia...) ilmaisua ja railakkaan mieluusti Ravja on kaikki ilmaissut, myös jäljen nostoja on reenattu pari kertaa. 4.6. Ravja osallistui hälytysryhmän treeneihin, jossa tehtävänä oli pihavarikon tarkastus (yksi maali löytyi tuli ilmaistuksi umpihökötyksestä) ja tulipa tehtäväksi myös muutaman sadan metrin mittaisen jäljen ajo viereisessä metsässä, kivan rauhallisesti ja tarkasti Ravja ajoi sitä vapaana :)

Ravja ilmaisee hälytysryhmän treeneissä 4.6.: "täällä rakennuksessa on ihmisiä, päästäkää mut sisälle!" © Juha Lehtikangas - loput kuvat: http://core.1g.fi/kuvat/etsint%E4/20100604_kempele/

Rohto 1 v - Onnea!

2010-06-17T14:10:00.000-07:00

Paljon Onnea omalle omituiselle Rohto-Ohtoselle sekä muille karhupennuille 1v-merkkipaalun johdosta! Rohto on jatkanut eloa samalla positiivisella asenteella kuin tähänkin asti. Leikkisään tee-se-itse-hepuloivaan koirapoikaan on toki alkanut tulla aikuisia äijämäisiä piirteitä: koipi nousee aina vaan harkitummin, naiset huomataan aina vaan tunteikkaammin ja toisia uroksia kohtaan on pientä pullistelua havaittavissa. Harrastusrintamalla on keritty vaikka ja mitä, mutta tästä reportaasia sitten kun laiska blogipäivittäjä jaksaa yhteenvetoa laatia - lyhykäisesti: potentiaalia ja keskittymiskykyä Ohtosesta löytyy moneen menoon!

Katselmus Kolilla

2010-05-03T13:29:00.000-07:00

Ravja kailottaa omituista laumaa läsnäolevaksi Kolilla.

17.-18.4. kokoonnuttiin omituisella joukolla paimensukuisten vuotuiseen Katselmukseen, joka tällä kertaa oli Kolin mahtavissa maisemissa. Menestystä tuli ja mukavaa oli mökkeillä ja nautiskella hienoista maisemista porukalla. Ravja oli veteraaniurosten 3., Rohto junnujen 2. ja mahtavasti pärjäsi omilla areenoillaan myös muu suku! Tarkempi menestystarina Omituisten omilla sivuilla: http://kennel-omituinen.blogspot.com/2010/04/omituisen-joukkueen-katselmusmenestysta.html. Tässä omaan kameraan tallentuneita kuvia viikonlopulta:

Omituiset siskot lauantain junnukehässä

Hippa-yllättäjä esiintyi edukseen ja oli JUN 3.!

Lavasäteilyä a la Omituinen Metsähippa

...leikittelyä sävyillä

Noita (O. Källeröinen) JUN 4.

Noita kallosyynissä, onko stoppia vai ei...

Pihkan (O. Pihkakinttu) kaunista ilmettä

Oisko namia?

Positiivista Omituis-edustusta

Lunan ja Ursan (Nutukas Illusia ja N. Ursula) tuplaposeeraus

Hyvin menee, tuumaa mamma kehän laidalta

Jep, jep - hyvin kulkee!

Luna liiteli AVO2 narttujen 2. sijalle

Muita sukulaisia - Nutukas Ukri

Ukrin purukalusto

Ukri poseeraili Eevan luotsaamana AVO2 urosten 2. sijalle

Umbra (O. Umbra) hurmaavine korvavärkkeineen

Velma kera Ciehkan (Taivaanrannan Siru, e. Puk. Cerniila, ee. Peera)

Ravjan sisko Nappi (Puk. Ravda) täpäkkänä

Rintasenvaara katselmusalueen taustalla

Katselmuksen päätteeksi käytiin pieni happihyppely Rintasenvaaralla

Omituiset keppihullut

Reipas partiolainen Hippa ja kotijoukkue

(Ohtonen kyttää)

Hepulointia huipulla

Katselmusalue tyhjentyneenä - tänne olisi kiva palata uudestaan!

Hepulihei Okra!

2010-04-14T08:39:00.000-07:00

Ravja ja Rohto pääsivät tänään Okran kanssa rehveille - seuraava kerta onkin haikeasti vasta kahden vuoden kuluttua, sillä huomenna Okra ihmisineen vaihtaa maisemaa niinkin kauas kuin Vancouveriin Katjan työkuvioiden lennättämänä. Kiitokset mukavasta lenkistä ja antoisaa elämysseikkailua teille Kanadaan!

Omituinen Okra - sukukokouksen kaunein osapuoli

kokouksen virallinen osuus

Okra ja Ravja-paappa
Viimehetken matkavinkit Okralle
dominojen kokoontumisajot

Hepulihei!

omituinen dominonenä

Okra lähtökuopissa

Heihei! - säilyttäkää hymy huulessa!

Tervettä sakkia!

2010-04-14T07:57:00.000-07:00

Maanantaina 12.4. marssitin koiraosaston Akuuttiin, jossa Wickströmin Kaisa syynäsi ne perusteellisesti. Ravjalle tehtiin virallinen silmätarkastus, kuulosteltiin ja ropeloitiin roppi: tuloksena terve 11-vuotias :) Hampaatkin oli paapalla erittäin hyvässä kunnossa, suht. vähäistä määrää hammaskiveä ei tarvi lähteä erikseen poistamaan - sopivissa määrin urakoidun luiden kaluamisen ansiota! Jotain pientä renkkaa tuossa iässä toki jo näkyy: silmissä oli vähän iän tuomaa sameutta. Ravjan takajalkojen lihakset oli hieman eri paria johtuen ilmeisesti vasemman etulavan taannoisen, noin kolme vuotta sitten tapahtuneen pehmytkudosrevähdyksen aiheuttamasta toispuolisesta liikkumisesta. Muutoin lihaksia oli Kaisan mukaan ihan mukavasti Ravjan iän huomioiden.

Rohto-Ohtonen pääsi myös tutkimuspöydälle tarkkaan syyniin, sillä vakuutuksen saamiseksi (vahingosta viisastuneena...) pitää olla eläinlääkäriltä todistus koiran terveydestä, koska Rohton "rikosrekisteristä" löytyy helmikuulta äksidentti nimeltä vierasesineen poisto suolesta. Juniorilta löytyi tarkastuksessa sellainen mikrosiru kuin pitikin ja omituisesta nimestään huolimatta Rohto osoittautui olevansa Heppu Normaali - todistuksen teksi oleellisilta osin:

ELÄINLÄÄRIN TERVEYSTARKASTUS TODISTUS

Allekirjoittanut on tänään suorittanut terveystarkastuksen yllämainitulle koiralle. Tutkimukseen ei sisälly laboratorio-, röntgen- tms. erikoistutkimuksia. Tutkimuksessa ilmeni seuraavaa:

Yleiskunto: normaali

Iho ja karva: normaali

Hampaat ja suu: normaali purenta ja hampaat

Silmät: normaalit

Korvat: normaalit

Navan seutu: normaali, ei napatyrää

Virtsa- ja sukuelimet: normaalit, molemmat kivekset laskeutuneet kivespusseihin

Lihakset, luusto ja hännän palpaatio: normaali, ei häntämutkaa

Hengitys- ja verenkiertoelimet, auskultaatio: normaali, ei sydämen sivuääniä

Liikkuminen: normaali

Muuta: Vierasesine-leikkauksen haava parantunut hyvin. Muutenkin koira toipunut leikkauksesta hyvin ja tällä hetkellä täysin normaali terve nuori koira.

Ravja 11 v

2010-03-28T14:28:00.001-07:00

ONNEA RAVJA!

Olet charmantti tarkkailija

Huvittava... lumipalloleikit - jeee!

Hurrrja paappa (Mun keppi!!!)

Kiltti paappa

Iso nenä

...josta on syytä olla ylpeä

Rakas hölköttelijä

Rohto 9 kk

2010-03-17T13:36:00.001-07:00

Eilen (16.3) iltalenkillä

Juniori-iän saavuttanut Rohto tarjoili tänään 9 kk kekkereiden kunniaksi Stronghold-tyrmäystuopit turkissa häijjyilleelle täi-kansalle, myös Ravja-paappa osallistui baarimikkoilemaan kemuissa. Täipesäkkeet visiteerasivat niin pikana eläinlääkäriasemalla, ettei tällä kertaa ehitty käymään puntarilla. Ei onnistunu lekuri löytämään eläväisiä koirien pehkosta. Viikko "karanteenia" pitäisi kuulemma riittää, saatiin kuitenkin kotipakettiin varulta kuukauden kuluttua tarjoiltavat santsiannokset. Täytyy kyllä kehua Ohtosen kärsivällisyyttä antaa käsitellä itseään: nyt lekurilla että kotosalla se on jaksanut olla paikoillaan kiltisti piiiitkälliset täitten tihrustamistuokiot, kamman kanssa on saanut heilua ihan rauhassa. Ja mikä ilahuttavinta, lekurikäynnillä Rohto ei näyttänyt muistelevan pahalla menneitä (kuukauden takaista leikkuuoperaatioon liittyen) vaan reippaili uteliaana koko pikaisen visiitin :) "Kuupäivän" kunniaksi käytiin pitkä iltalenkki myös kameraa ulkoiluttaen, ilta-aurinko saatteli menomatkaa, palatessa taivaalla kellotti uuden kuun sirppi.

Tänään iltalenkillä

Possunokka
Risusavottaa

Naakka-vahit

Onneton rakkaus

2010-03-02T11:17:00.000-08:00

Muuten pyyhkii hyvin, mutta rakkauteni kohde, neiti Boa,

pysyy kylmänä vaikka millä rakkauven kielillä sille puheleisin...

Rakkaus ilman vastarakkautta pistää Rohton väliin vinGAHtelemaan ja HAUkahtelemaan turhautuneena! Mutta eipä hätää, turhaumia voi purkaa vaikkapa availemalla kaappeja ja kaivamalla esiin mielenkiintoisia tavaroita, kuten emännän huolimattomuuksissaan turhan saapusalle unohtamia alkaliparistoja. Samalla tulee aktivoitua kotiin saapuvaa emäntää konttaamaan pitkin lattioita patterijahdissa ja soittelemaan jälleen kerran puheluita erinäisiin paikkoihin... Säikähyksellä taijettiin tällä kertaa selvitä, mutta taidan nyt sitten vihoviimein ottaa yhteyttä sinne vakuutusyhtiöön...

15. jälki

2010-03-01T13:30:00.000-08:00

Jälki-innostusta pukkaa päälle: tein Rohtolle iltayhentoista aikaan jäljen tuohon viereiselle Keskuskadulle - täällä ei tähän aikaan kummoista trafiikkia ole joten ei huolta liikenteestä ;) Halusin kokeilla nyt himpun haasteellisempaa reeniä: kävelin viistosti ajotien yli, tein reunaan loivan kaarroksen oikealle jatkaen vajaa kymmenen metriä tien reunaa pitkin ja kaarroin sitten melko jyrkästi takaisin ajotien yli ja edelleen pyörätien yli meidän pihatielle - jäljestä tuli hieman kulmikkaan uun mallinen. Jäljen päähän laitoin namirasiaan raakaa lindströminpihvitaikinaa (kurmeeta sen ainakin joskus pittää olla ;)) ja matkan varrelle sinne tänne kuivuneita juustonpaloja. Pituutta jäljelle tuli nyt ehkä hieman yli 30 metriä ja se ehti vanheta reilut 5 minuuttia. Sää oli eilisenkaltainen räntäsateinen nollakeli ja jälki kulki osin sivu ja osin myötätuuleen noin parisenttisessä räntäkerroksessa.

Rohto selvitti jäljen loistavasti! Loivasta jäljelle tulokulmasta jälki nousi heti oikeaan suuntaan ja intopiinä Rohto nuuskutti sen menemään hihna kireällä tarkasti kaarroksineen päivineen :-D Kaikki juustot jäi vauhissa matkan varrelle, mutta kovasti ilahtunut se oli taas namirasian löydettyään. Nyt tuli todistettua myös se, että kyllä se ihan vaan hajulla jäljen kulkee, sillä säästösyistä täällä ei enää tähän aikaan ole katuvalot päällä, ja säädin oman otsalamppuni osoittamaan nyt niin, ettei se anna Rohtolle apuja, mutta että itse pystyn aina väliin varmistamaan jäljen kulkusuunnan. Pitääkin alkaa nyt kasvattamaan pikkuhiljaa mittaa jäljelle ja tekemään noita kaarroksia.

Ai niin, potilaspäivitys: käväisin Oulun reissun yhteydessä Akuutissa vilauttamassa Rohton leikkausarpea ja hoitaja totesi sen parantuneen erinomaisesti, eikä arpi ollut ärtynyt mistään kohtaa. Tätä myötä sanomme hyvästit salihousuille, mun omituiselle käsityöluomukselle ;) Puntari näytti 16 kg lukemaa Rohtolle, joten painokin on taas lähtenyt mukavasti nousuun.

Pirteä potilas, jälki nro 14

2010-02-28T12:37:00.000-08:00

Rohto on toipunut juuri niin hurjaa vauhtia kuin lekuri ennustikin :) Pari viikkoa leikkuusta pitäisi nyt kuitenkin malttaa hihnalenkkeillä ja olla liikoja riekkumatta, mikä tahtoo olla emännällekin vaikeaa muistaa, kun potilas vakuuttaa olemuksellaan olevansa pirteä kuin peipponen. Ihan joka hetki ei Rohtolla pysy tassutuntuma maankamarassa, kun väliin on ihan pakko loikata lumipaakun perään, heitellä ja saalistaa käpyä, hypätä sängylle lällättämään paapalle luu suussa jne. Haavakin on parantunut ja umpeutunut nopeaa tahtia, osin jo häviämässä, eikä saliasua ole päiväsaikaan enää pariin päivään tarvinnut pitää (yöksi olen sen vielä varulta pukenut), kun Rohto näyttää huoltavan alapäästään vain sukukalleuksia ym. normiputsauksia.

Noh, toipilasta pitää aktivoida sopivan rauhallisilla puuhilla, joten olen mm. antanut Rohton nenälle virikkeitä sisätiloissa, ja nyt iltamyöhällä kävin tekemässä sille pihalle jäljen. Keli oli nollassa ja taivaalta heitteli räntää, eli pihalle sai tehtyä jäljen sopivan ohueen (n. 1-2 cm) lumikerrokseen. Noin 15-20 m suora jälki kulki sivutuuleen, matkan varrella kolme namipalaa ja jäljen päässä rasiassa pikkasen karjalanpaistin jämiä. Yksi harhajälkikin sattumoisin tuli jäljen loppupuolelle: joku oli käynyt kulkemassa eestaas roskalaatikoille, mutta päälle oli ehtinyt vähän jo sataa räntää. Mun tekemä jälki ehti vanheta noin 5 minuuttia. Pikkupotilas ei meinannut pysyä nahoissaan, kun alettiin tehä lähtöä ulos: arvasi mun edeltävistä toimista, että taas se emäntä kävi kätkemässä herkkuja. Ulos ovesta pyrähti "nosemachine" innokkaasti nenä maassa eteenpäin nuuhkutellen. Pari metriä ennen jälkeä puin valjaat päälle ja sanoin vihjesanan "jälki", kun selvästi Rohto tiesi jo mitä ollaan menossa tekemään. Rohto huikasi jäljelle noin 90-asteen kulmassa, nuuhkaisi muutaman askeleen takajäljen suuntaan, mutta korjasi sitten itse suunnan ja viiletti jäljen sitten tarkasti ja vauhilla. Malttoi nappasta pari matkan varrelle laittamistani nameista ja riemastui lopussa olevasta herkkurasiasta :) Harhajälkeen en huomannut sen reagoivan mitenkään, ehkei siinä enää ollutkaan hajuja. Jälki on tähän asti luonnistunut Rohtolta kyllä hienosti, muutoinkin sen huomaa olevan melkoisen maavainuinen otus, esimerkiksi nyt lumikeleillä on ollu mielenkiintoista seurata, miten se mennä viilettelee pitkät matkat milloin mitäkin jälestäen. On se vaan pätevä pieni jälkikoira!

Potilaskertomus

2010-02-20T01:35:00.000-08:00

La: hieman nolona verkkareissa, mutta jo huomattavan pirteä ja nälkäinen Rohto!

Karhunpoika sairastaa... tulikin vähän isompi operaatio, Rohto joutui leikkuupöydälle, mutta on nyt toipumassa oikein hyvin. Tiistai-iltana alkoi siis oksennella, oksensi seuraavana yönä 5-6 kertaa. Keskiviikkona vaiksuna, syömätön, nukkui, muttei ollut kovin kipeän oloinen eikä oksennellut, olin yhteyksissä eläinlääkäriin ja päätettiin seurailla tilannetta. Illalla annoin varulta parafiiniöljyä noin 20 ml ja päivän mittaan olin ruutaillut pieniä määriä tehobaktilla höystettyä vettä Rohton kitusiin. Torstai-aamuna tuntui jo olevan vähän virkumpi, edelleenkään ei kuitenkaan ruoka maittanut ja torstai-iltapäivällä oksentaa roiskautteli muutaman kerran, soitto lekurille, mutta saatiin aika vasta seuraavaksi päiväksi. Keskiviikkoaamun jälkeen Rohto ei ollut kakannut eikä parafiininkaan tuloksena peräpäästä tullut mitään. Lämpö normaali. Perjantaina ei olennaista muutosta olotilassa, eli kovin vaisuna, syömätön, nassuun lipaistut vedet roiskautteli jonkin ajan päästä oksennuksena ulos. Akuutissa tohtoritädit sitten ropeloi pojan perusteellisesti, ylävatsaa aristi ja suoliston puolella tuntui "jokin hieman kiinteämpi" pienehkö ylimääräinen möntti, röntgenkuvat näytti jonkinverran muttei huolestuttavia määriä kaasukertymää ja muutkin sisäelimet oli sen näköiset kuin pitääkin. Otettiin myös verikokeet, kaikki arvot oli ok paitsi natrium vähän alhaalla johtuen paastoilusta. Oireitten ja tulostamattomuuden vuoksi päätettiin leikata. Ja mitä sieltä löytyikään...? Syyllinen on kuvista viimeisimmässä: pehmolelusta irronnut tassu, jolla Rohto oli pitkin syksyä/talvea leikkinyt kiltisti vaan heittelemällä ja suussa natustelemalla sitä, mutta nyt sitten jossain vaiheessa päättänyt hotkaista sen. Liekö tapahtunu just ennen oireitten alkamista vai onkohan ehtinyt pyöriä jonkinaikaan mahassa ennen kuin päätyi tuonne ohutsuolenmutkaan? Tuo "tassu" oli siis huomattavasti likaisempi ja karmean hajuinen ennen kuin sen identiteetti selvisi pesussa - on muuten nyt ehottomasti tämän huushollin arvokkain matkamuisto ;) Onneksi ei ollut ihan täysin jumissa siellä, suoli oli ollut hyvässä kunnossa ja pelkän viillon kautta oli saatu ongittua tuo ylimääräinen matkaaja pois. Vakuutus olis muuten ollut ihan kiva olla olemassa, nyt tuolla muutaman sentin kapineella on hintaa n. 600 euroa, kilohintaa ei edes uskalla aatella....

Pe: leikkuun jälkeen vedettiin kotona sikeitä

Ke: podettiin näin rennosti...

Syyllinen, Velmu-vekottimesta irronnut tassu

Rohto 8 kk

2010-02-17T05:23:00.001-08:00

Kuvat 13.2. (alempi veljeni Pasin ottama)

Rohtosta on alkanut kuoriutua äijjämäisiä piirteitä, alkaa ryökäle aikuistua! Kuun alussa olleen Laihian näyttely -opintomatkan jälkeen koiven nosto on alkanut olla lähes sataprosenttista (alkoi harjotella asiaa kunnolla vuodenvaihteen tietämissä), lenkeilläkin nuuhkuttaa selvästi enemmän hajujen perässä, ja nostaa väliin koipea kuin isot pojat konsanaan... Lisäksi reilu viikko sitten Rohto koki suuren Ahaa-elämyksen tyttöystävänsä Nuppu-dalmiksen kanssa: Rohto huomasi yhtäkkiä yhteisriekkulenkin ollessa jo loppusuoralla, että Nuppu on TYTTÖ - Bling! - oikein näki, kun lamppu syttyi sen päässä, nuuhkutti hartaasta toisen hännänalustaa ;) Tämän viikon rehveillä olikin sitten varsinainen kasanoova-Rohto Nupulla lenkkiseurana, kovasti yritti olla perävaununa selkään hyppimässä ja hännystelemässä ilman, että Nupulla olisi ollut edes juoksu menossa. Onneksi Rohto sentään välillä heittäytyy pentumaiseen riekkumiseen, roikkuu hihnassa, heittelee käpyjä, saalistaa lumipaakkuja jne :) Maanantaina Akuutin puntari näytti 16.5 kg lukemaa. Korkeudeksi arvioitu reilu 2 vk sitten noin 50 cm.

Tänään karhunpoika sairastaa masuaan, eiliseltä aamulenkiltä jäi ehkä riekkukepin palanen sinne ärsyttämään, oksenteli eilisiltana ja viime yönä. Nyt ei maistu ruoka, ja Rohto on vaisuna, nukkuu. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, raakojen haperoiden jälkiseuraamuksena viime syksyltä. Toivotaan, että lepo tepsii, tilanne on seurannassa ja eläinlääkäriä konsultoitu. Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...

Näyttelyssä Laihialla 6.2

2010-02-17T05:21:00.001-08:00

Ensimmäinen virallinen näyttely (tai ylipäätään minkään sorttinen) Rohtolle, pentuluokassa käytiin debytoimassa Laihialla asti. Matkaseurana oli myöskin ensikertalainen venäjänajokoira "Mosku" kera Johanna-emännän. Tulikin pitkä päivä pojille: puoli kuus aamulla lähettiin reissuun ja puoli kaheksan aikoihin illalla oltiin taas kotosalla. Hienosti pojat reissasivat koko matkan ja jaksoivat käyttäytyä siivosti näytelypaikalla. Tosin Rohton piti näyttelyalueelle saapuessamme kommentoida ympärillä levittäytyvää hulinaa äänekkäillä haukahduksilla, mutta ekan vartin jälkeen se totesi, ettei kannata tuhlata äänijänteitä kaikille vastaantulijoille ;) Kehän laidalla Rohto käyttäytyi pääasiassa fiksusti leikkiä puuhaillen tai tarkkailen rauhassa näytelmätouhuja - toki se väliin yritti kiskoa tutustelemaan viereisiin koiriin, mutta rahoittui nopeasti näissäkin tilanteissa. Osa kehistä oli sisällä urheiluhallissa, sielläkin pojat olivat vallan salonkikelpoisia koirakansalaisia.

Kehässä Rohto kulki kivasti mukana, antoi tuomarin kopeloida hyvin itseään ja malttoi seisoa sievästi paikoillaan. Tällainen arvostelu saatiin Pekka Teiniltä:

Mittasuhteiltaan oikea ja rotupiirteiltään hyvä urospentu. Vielä kapeahko pentumainen pää, hyvä ilme silti. Rintakehän muoto ja pituus hyvä. Lantiossa hyvä rakenne. Eturaajat vielä hieman rungon alla, mutta niissä on hyvät kulmaukset. Laatuturkki, mukava luonne.
PEK2, KP.

Reeniyhteenvetoa, tammi-helmi

2010-02-17T05:14:00.000-08:00

16.2 Soittola, Oulu (vanhalla kasarmilla oleva 2-kerroksinen autiotalo). Ravjan etsintävuoro. Tehtävänä oli tarkistaa piha-alue ja rakennus. Ulkoa löytyi yksi maali sisäänkäynnin portaiden alta, hienosti Ravja löysi ja ilmaisi. Sisällä alakerrassa kapean käytävän vastakkaisilla puolilla olevissa kaapeissa (ovet kiinni) 2 maalia, näistä ekan Ravja paikansi ja ilmaisi hyvin, jonka jälkeen aloin itse availla varulta lisää ovia ja hoksasin toisen, mutta Ravja sai työstää sen loppuun omatoimisesti, ilmaisi hyvin. Yläkerrassa maali oli ovi kiinni olevassa wc:ssä, Ravja reagoi haistelemalla ja vinkumalla viereissessä kylppärissä, jonne hajut ilmeisesti kulkivat wc:stä, myös käytävällä olevaa juoma-automaattia nuuhkaili - ehkä haju tuli myös sen putkiston kautta. Vasta pienen tauon jälkeen (yläkerran pikatuuletus, ylimääräinen väki pois ja wc:n oven raotus) Ravja sai työstettyä hajun oikeaan osoitteeseen ja ilmaisi hyvin. Tälläkin kerttaa ilmaisi eka viereiseen kylppäriin, mm. nuuhkimalla ja nousemalla takaseinän ikkunlautaa vasten. Eka käynnillä yläkerrassa Ravja oli ilmaissut myös suljetun oven takana lattialle jätetyt kinttaat vinkumalla oven takana: kun ovi avattiin, Ravja toi hanskat mulle ;) ROHTO-Ohtoselle oli 2 maalia: yläkerrassa ovi auki olevassa hämärässä huoneessa kaapin takana Salla, jonka löytämisestä Rohto kovasti ilahtui, yritti hieman hypähtää vasten, mutta istahti sitten äkkiä saaden kehut ja namit. Alakerrassa Jarno istui paljon hajuja sisältävän huoneen (ilm. jonkinlaisessa harrastekäytössä) katvekohdassa (huoneessa valot päällä), mutta häntä Rohto ei oikein mieltänyt etsittäväksi vaan olisi jatkanut huoneessa nuuhkuttelua, ellei Jarno ois tehny pientä houkutteluelettä. Uteliiana ja arastelematta Rohto liikkui ihka-ensimmäisessä rakennusetsinnässään :)

12.2. Oulu, hälyreenit. Ravja mukana, Rohto Okran luona hoidossa reenien ajan. Haastava rakennusetsintäharjoitus, jossa taas kovasti pään vaivaa niin ihmisille kuin koirille. Tuli taas todettua, että hajut kulkee kaikkea muuta kuin suoraviivaisesti rakennuksessa, ja että läheltäkin voi mennä ohi. Oikein antoisa harjoitus!

9.2 Valkiaisjärventie, Oulu. Rohtolle samanlainen reeni kuin edellisellä viikolla Isokankaalla. Parilla ekalla maalilla yritti vähän hypähtää vasten, loput menikin sitten hyvin. Hommiin lähtöluvan annoin tällä kerralla sanalla "haku" (hieman mielikuvituksetonta ;))- aikaisemmin on tainnut tulla sanottua arkisesti vain "mennään" tms. Ravjalle 2 maalia polun varressa: eka "höpöttävä mummo" ja toinen pyöri paikoillaan, hyvät ilmaisut, paitsi liikkuvalla hypähti pari kertaa hieman vasten.

2.2 Isonkangas, Oulu. Tällä kertaa vain Rohto mukana, Ravjalla masu sekaisin ja jätin sen kotia. Rohtolle reenattiin sopivaa etäisyyttä maaliin nähden neljällä hlö:llä. Yksi maali vuorollaan siirtyi tiellä n. 10 m päähän jääden seisomaan kädet ja namirasia selän takana ideana odottaa Rohton istahtamista sopivalle (n. 1 m) etäisyydelle. Rohto oli maalin siirtymisen ajan hihnassa ja kun ennen irrottamista pyysin sitä odottmaan Rohto tarjosi istumista ja katsekontaktia, hyvin siis malttaa odottaa luvan ennen hommiin lähtöä. Eka maalilla Rohto lähti kurkkimaan nameja selän takaa, jolloin maali otti rasian eteen esille ja Rohto siirtyi takaisin etupuolelle ja istahti, heti kehut ja palkkaus alas eteen. Muilla maaleilla Rohto hoksasikin sitten pian, mitä siltä odotettiin :) Lopuksi Jarno leikitti Rohtoa, joka innostui etenkin, kun leikittäjä konttasi ja härnäsi lelulla: haukusta ja pienestä urinasta päätellen homma oli hieman jännääkin, mutta kovasti kiinnostunut ja innokas osallistuja Rohto oli.

26.1 Oulu. Reenipalaveerausta Sallan luona, koirat jäi kotia. Tavoitteiden asettelua, tiedonjakoa omien koirien ominaisuuksista ja palkkausohjeista ym. reeniporukalle. Ravjan osalta tavoitteena on pitää se hyvässä kunnossa ja hälytysryhmässä kevennetyin tehtävin (esim. jälki raskaana lajina jätetty jo pois), syksyllä on tarkoitus uusia haun taidontarkistus. Rohton kans jatketaan maalit-on-kivoja vahvistamista, palkkauksessa yritän muistaa myös leikittämisen vaihtelun tuojana, piiloja ja maalien asentoja pitää vaihdella. Rohton ilmaisutavaksi on tarkoitus kokeilla haukkua ja miettiä ensin huolella, miten sitä alkaisi kouluttaa sille, ensin todennäköisesti kotona haukutus-reenejä ja ehkä esim. kesän loppupuolella reeneissä, mutta ei vielä etsintään yhdistettynä. Myös sopivan etäisyyden hakeminen maaliin tärkeää heti alusta alkaen.

19.1 Muhos. Reenit mettän keskellä pellon laiteella olevalla saha-aukiolla (muutamia puukasoja, katettu traktorin peräkärry täynnä puutavaraa, varastona oleva "leikkimökki"). Rohtolle 2 maalia: Mitra ovi reilusti raollaan olevassa mökissä istumassa ja neiti-X (nimi unohtui) ison rankakasan takana ison kuusen katveessa seisomassa. Puun alla seisoskelijasta Rohto sai hajun kauempaa, mutta lähempänä mahdollisesti kadotti hajun, huomasi maalin näöllä ja mörköhaukkuili, mutta tuli reippaasti mukana katsomaan, kun mentiin yhdessä tutkimaan "epäilyttävää tyyppiä". Mökissä olijasta Rohto sai hyvin hajun ja paikansi hienosti sisälle asti. Piiikkasen ahnehin Rohtolle liikaa uusia asiota, kun mörköhaukkuilun perään käytiin ihmettelemässä myös lumiluolaa kaivavaa Jarnoa ja pellolla moottorikelkkailevaa Mitraa. Moottorikelkka oli ok, mutta Jarnoa piti mörköhaukkuilla. Ravjalle yksi maali korkealla katetussa traktorin peräkärryssä ja yksi mökissä suljetun oven takana: molemmat maalit löysi ja ilmaisi hyvin.

10.1 Raahe. Reenit valoisaan aikaan (11.00 >) meren rannassa. Rohtolle 3 maalia valmiina erilaisissa paikoissa: 1) Pauliina tyttärensä kera ruovikon laidassa kyykyssä/istuallaan, 2) Kirsi kuusentaimitiheikössä ja 3) Urpo seisoi lepikossa. Hyvin Rohto työsti hajut ja meni reippaasti kaikkien luo, tosin Urpon todennäköisesti bongasi eka näöllä, mutta lähti hakemaan vasta hajun saatuaan, kun kierrettiin tuulen alapuolelle, kaikilla suorapalkkaukset. Ravjalle yksi maali, jolla pitempi ilmaisu, hyvin meni. Alla muutama kuva rantamaastosta Vikinä-heelerin esittelemänä. Reenien lopuksi käytiin leikittämssä nuoriso-osastoa läheisellä suoaukiolla, sieltäkin muutama kuva.

Vikinä etsii ja löytää

Vili-vihikoira treenasi ID-tunnistusta

Lopuksi penskat leikki: Vili ja Mona-labbis

Rohto joukon jatkona

Rohto 7 kk

2010-01-20T13:07:00.000-08:00

Rohton strategiset mitat 7 kk iässä: 15,1 kg ja noooin ± 49 cm. Ei ylimääräsiä silavia kyljissä, melko muhkeaksi kasvanut turkki hämää. Rohto vaikuttaa tässä iässä suhtkoht tasapainoiselta rakenteeltaan, takaa katsoen omiin silmiin ok, edestä hieman ahdas. Pääsääntöisesti Rohto on fiksusti käyttäytyvä iloinen pösilö. Harjotuksen puutteen vuoksi koirakohtaamissa hihnan päässä riekkuu ensialkuun hauhauhau-Rohto, mutta muutamilla toistoilla se malttaa keskittyä hyvin taas nameihin, reeniä reeniä siis...

Tutustelua kissoihin

2010-01-08T08:33:00.001-08:00

Kävimme Rohton kans kyläilemässä eilisiltana naapurin kissoihin tutustumassa: Lainaan ja Miisuun. Tosin vain Laina oli Rohton saavutettavissa köllötellen koko vierailun ajan nojatuolissa, Miisu pysyi pöydällä ikkunan ääressä. Rohto kävi tervehtimässä Lainaa uteliaan ystävällisesti ja sen verran varovaisesti, ettei Laina katsonut olevan tarpeen läpätä sitä kuonolle, aluksi vähän vain kohotteli etustaan ja hieman sähähti liian liki tungettelulle. Rohto katsoi asian olevan pienenpienen ilohepulikierroksen arvoinen asia, sitten se keskittyi enemmän jo entuudestaan tutun Pike-rotweilerin (2v erittäin ystävällinen ja leikkisä narttu) ja lelujen riepottamiseen. Myös kylässä ollutta Uune-pohjanpystykorvaurosta (2v) piti käydä liehakoimassa, mutta Uune teki ystävällisesti selväksi, ettei sitä kiinnosta pörröpellen kanssa leikkiminen ja enimmäkseen makoili omissa oloissaan. Rohtolla oli hauska ja mielenkiintoinen visiitti, kuin myös emännällään :)

Rohton 13. jälki

2010-01-05T07:36:00.000-08:00

Tein kotipihalle illansuussa n. 13 m pitkän suoran jäljen myötätuuleen. Oli kohtalaisen voimakas tuuli, pyrytti, pakkasta -18.5 ja auratulla pihalla noin pari senttiä tuoretta pakkaslunta. Tällä kertaa en laittanut nameja jäljelle, vain namirasia (nakkia) jäljen päässä. Ajoin jäljen tuoreeltaan (ehti vanheta noin 3 min). Rohto ajoi jäljen nenä maassa innolla ja tarkasti!! Saavuttiin pannasta talutellen jäljen lähelle (vajaan parin metrin päähän) ja puin Rohton siinä valjaisiin: hyvin malttoi istua paikoillaan sitä "valjastaessani", vaikka se selvästi tiesi mitä ollaan menossa tekemään (alkoi tohkeissaan haistella maata jo ulko-ovesta pihalle tultuamme). Alkaa olla Rohtolle tuttu kuvio: kun emäntä latoo herkkuja keittiössä rasiiaan ja häipyy sen kera hetkeksi ulos, tietää se kohta jäljestystä, varsinkin kun seuraavassa vaiheessa lähetään Rohton kans kaksin ulos.

Uutta vuotta rauhallisesti

2010-01-04T13:07:00.000-08:00

Uusi vuosi alkoi perinteisen rauhallisissa merkeissä mummolassa Oulun takamailla (ex Ylikiiminkiä). Paukkeita saatiin ihailla vain kaukaisina yksittäisinä poksahduksina ja valonvälähdyksinä jossain horisontissa metsän takana.

Tehtiin retkiä lähimetsän lumivaltakuntaan,

satumetsän portinvartijat

Rohto povasi hyvää myyrävuotta

Pihavahdit

Rauhallista possunokkaelämää sisätiloissa

Uuden vuoden upea kuutamo

Hankiaisen tuoreet tulokkaat

2010-01-04T12:31:00.000-08:00

Uuden vuoden vastaanottajaisiin putkahti 31.12 kuusi suloista pennunpötkylää Hankiaisen kenneliin Ouluun: 4 urosta ja 2 narttua. Emona pesueessa on Hankiaisen Viuhka, Rohton Luna-mamman serkku, eli lapsukaiset ovat Rohton pikkuserkkuja. Isänä on komea soopeliherra Shamaani, siitä löytyy PLS:n sivuilta Päivi Reimanin ottama kuva: http://www.paimensukuinen.fi/paimensukuinen/valokuvat/Katselmus_2008/galleriat/slides/23.html Yhdistelmä koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FIN22131/06&ReknoE=31400/06 Minulla oli ilo piipahtaa ohikulkumatkalla nuuhkuttelemassa tuoreita tulokkaita ja ihailemassa niiden värikirjoa. Isoja (noin neljäsataagrammasia) tasakokoisia pentuja!

Tyrni-emo ja värikäs katras, ylhäältä vasemmalta alkaen: mustan/riistan pojan peppu, parkin tytön peppu, vaalea soopeli tyttö, tumma soopeli poika, edessä kerman väriset pojat. Ikää muutama tunti.

Vuodentaitteen riekkurehvit

2010-01-04T12:01:00.000-08:00

Niuniun kans vauhikkaasti jäällä uudenvuodenaattona.

Kunnollisemmat kuvat löytyy Niuniun blogista: http://niuniunurkka.blogspot.com/2010/01/rohton-ravjan-riehutettavana.html

Lapset riekku, paappa säesti

Sunnuntaina 3.1 treffattiin pohjanpystykorva Urho, 9 kk, lumituprakkaisessa kelissä. Meno oli notkeaa tangoa tai mitä lie... Urho on turhia pörhistelemätön ilonen ja ilmeikäs pakkaus, hienosti tuli pojat juttuun :)

Rohton puolivuotiskuulumisia-kuvia ja joulun viettoa

2009-12-29T11:07:00.000-08:00

Rohto 25.12.09 (6 kk ja risat), strategiset mitat:
korkeus noin 47 cm, paino noin 14.5 kg

Vietettiin joulun seutu kotikotonani Pulkkilassa ja pitkästä aikaa tuli räpsittyä valokuvia, hieman myöhästyneet puolivuotiskuvatkin siis Rohtosesta. Rohtosta on viimeisen kuukauden aikana kehkeytynyt oikea karvaturriainen, kun sen roppa on saanut peitteekseen kiiltävän mustan ja suht pörhäkän päälikarvakerroksen. Aika pehmoiselta turkki vieläkin tuntuu (liekö domino-väriin liittyvää omituisuutta...?). Karvoineen päivineen se on kuitenkin reipas, tervepäinen koirapojan alku, jolla tuntuu olevan turhia hötkyilemätön, aika rauhallinen, mutta iloinen luonne :) Välillä pitää kyllä pöhistä epäilyttäville vastaantulijoille, etenkin hyvin harvoin eteenosuville koira-sellaisille, mutta hyvin Rohto osaa rauhoittua, jos esim. jäädään hetkeksi turisemaan toisten kanssa. Näissä tilanteissa vaan huomaa, että vähän enemmän pitäis muistaa kulkea ihmisten (ja koirien) ilmoilla - tässä asiassa ois syytä tehä jonkinsorttinen uudenvuodenlupaus... Ravjan meno Rohton kanssa on muuttunu iloluontosemmaksi, eli paappa on alkanut yhä useammin haastaa Rohtoa lelunrevitysleikkeihin ja Rohto antaa paapan pärjätä entistä paremmin näissä leikeissä ;) Ompa Ravja alkanut intoutua myös kirmaamisleikkeihin Rohton kans, eli lähtee ajattamaan tätä välillä takaa. Liekö kunnon talventulo saanut paappaan virtaa samalla tapaa, kuin Peera-mummeli aikoinaan aina virkistyi talven tullen :) Rohton omituisuuksiin kuuluu hassut nenäsointiset "käninä-äninä"-ääntelyt sen leikkiessä. Haukkukin raikaa lahjakkaasti, kun Rohto turhautuneena kommentoi esim. Ravjan ryöväämää lelua tai huudahtaa en-malta-oottaa-ruokakupin-laskeutumista tehden samalla vauhdikkaita ilmapiruetteja ;) Rohto tykkää leikkiä lelun retuutus- ja jahtausleikkejä ihmisensä kanssa ja tuo mielellään lelun takaisin, jos heitän sen kaummas. Lelun/namin toivossa Rohto osaa jo suht hyvin istua ja mennä maahan käskystä. "Arkitottisteluista" sujuu hyvin odottaminen paikallaan ennen uloslähtöä tai esim. autosta poistuttaessa. Muita tottis-juttuja ei vielä juuri olla opeteltukaan, no toki luoksetuloa, joka pääsääntöisesti sujuu hyvin - välillä on kyllä korvat kadoksissa, jos jotain kovin mielenkiintoista sattuu aistittavaksi. Osaamirepertuaariin voitaneen lukea vielä jo erinomaisiksi kehkeytyneet kerjuutaidot - varmaan Luna-äipän perua se, että Rohto osaa suht mallikkaan anovasti asettaa kuononsa tuolissa istuvan "uhrin" reiden päälle, jees, ja luetaan samaan syssyyn kuuluvaksi ansiokkaat pöydältä ryöväämistaidot ;) Minä puolestani olen oppinut pitämään pöydät melkoisen siisteinä...

Paapan kans :)

Kuusen katveessa

Pihapuuhia

Rohton jäljet joulukuussa

2009-12-29T10:50:00.000-08:00

10.12. Rohton 11. jälki noin 3-senttiseen lumeen takapihalle, heikkoa tuulta. Jäljelle tuli ikää noin 5 minuuttia, pituutta n. 13 metriä, jäljellä satunnaisesti muutama nami ja jäljen päässä suljettu namirasia. Innokkaasti ja tarkasti Rohto teki taas hommia :)

29.12. Rohton 12. jälki meidän P-paikalle johtavalle tielle, joka oli vastikään aurattu lumesta, päällä ehkä sentti tai vähän vajaa pakkaslunta, heikohkoa tuulta ja heikkoa lumisadetta. Pituutta jäljellä n. 20 metriä, ikää 5 min, jäljellä satunnaisesti vajaa 10 pientä kinkkusiivun palasta ja lopussa iltaruoka rasiassa eli pari broiskun siipeä ja muutama muren samaa kinkkua kuin jäljelläkin. Taas hirmuinen into päällä, mutta jäljellä kulku oli yhtä hyörimistä ja pyörimistä ja pari kertaa Rohto oli lähdössä jäljeltä pois: lyhyessä hihnassa Rohto ei kuitenkaan päässyt erkaantumaan jäljeltä metriä-paria kauemmas ja jatkoi hommat loppuun asti. Jälki oli ehkä turhan vaikea kovan alustan vuoksi ja jäljellä olevat namit ehkä turhan herkulliset nälkäiselle pikkukoiralle aiheuttaen hirmuista hyörinää jäljen päällä - hyörinästä huolimatta suurin osa nameista taisi jäädä tälläkin kertaa paikantamatta loppuun asti Rohton jatkaessa etiäpäin. Jäljen pari viimeistä metriä meni kuitenkin suht tarkasti ja rasian Rohto hoksasi hyvin malttaen jäädä syömään ruoat nassuunsa.

Joulukuun hakuilut

2009-12-29T09:55:00.000-08:00

Marras-joulukuun ovat mennä hurahtaneet aika vähillä reenailuilla lähinnä emännän opinto-/työkiireitten vuoksi ja joulun alla pakkasetkin alkoivat paukkua siihen malliin, että yhdet reenit jäivät sään vuoksi pitämättä. Seli, seli... Muistellaas nyt kuitenkin viimeisimmät reenailut.

8.12 tiistain etsintäreenit olivat Oulussa Valkeisjärven tien soramonttu-maastoissa. Pikkupakkasta, lunta muutama sentti ja suunnaltaan hieman vaihtelevaa tuulta. Rohtolle kaksi maalia valmiina maastossa; lähdettiin "sunnuntaikävelemään" niin, ettei Rohtolla ollut pariin-kolmeenkymmeneen metriin mitään hajuhavaintoa etsittävistä. Eka maali oli kumpareisessa metsikössä noin parikymmentä metriä meidän reitiltä tuulen yläpuolella ja hyvin Rohto maalin bongasi ja kävi innokkaasti hakemassa namit. Rohtolla oli mahdollista mennä myös jälkeä pitkin maalille, mutta muistelen, että se olisi mennyt enemmän ilmavainulla. Toinen maali oli avoimen soramontun keskellä olevalla pienellä kumpareella, jolla muutama mänty. Kierrettiin sinne tuulen yläpuolelta noin 100 metriä edelliseltä maalilta lukien. Rohto sai vähän ennen varsinaista löytöä ilmeisesti heikkoa hajua etsittävästä, sillä se kävi tutkimassa kaikki perässä kulkijat (minun lisäkseni 2 muuta), ikäänkuin tarkistamassa meidän hajut. Lähti paikantamaan etsittävää kuitenkin vasta kun sai tästä selvän hajun ja työstikin sitten hyvin etsittävän luo :) Ravjalle oli myös kaksi maalia: eka avoimessa rinteessä kivikossa ja toinen puussa parin metrin korkeudella. Molemmat löytyivät ongelmitta, ilmaisut ok. Eka maali oli usealle koiralle haasteellinen paikannettava tuulen pyöriessä, mutta meille sattui kohdalle hyvä tuuli eikä vaikeuksia ollut.

20.12 sunnuntaina oli reenit Raahessa Mikonkarissa meren rannassa. Hyytävä viima, pakkasta noin 12 astetta ja lunta maassa 5-10 cm. Rohtolle laitettiin maastoon kaksi maalia valmiiksi: yksi kuusen takana harvassa lepikossa/koivikossa seisova ja yksi ruovikon laidassa makaava. Kummasti pyöri tuuli, kun saatiin kiertää ja kiertää noin 10 metrin päähän seisovasta maalista ennen kuin Rohto sai hajun: nenän avulla se meni vaikka meille perässä tulijoille punatakkinen seisova etsittävä oli selvästi silmin havaittava. Ei aristellut seisovaa maalia. Myös ruovikon laidassa pötköttelevästä sai hajun vasta aika lähellä: hieman Rohto rynni päälle hakemaan herkkuja - reippaasti, kyllä, kyllä ;) - ens kerralla pitää muistaa pyytää makaavaa maalia nousemaan palkkaamista varten niin, että Rohton hyppimisen saa pidettyä aisoissa. Ravjalle oli yksi maali ruovikon laidassa: tehtiin ensin 15 minuutin lämmittelylenkki puhtaassa maastossa ja kovasti Ravja teki hommia, lähti mm. tarkistamaan jotain vanhempaa jälkeä metsään, ehkä joku oli käynyt katselemassa kuusta tms. Pienen väärinkäsityksen vuoksi maali ei ollutkaan ennalta suunnitellussa paikassa vaan pari sataa metriä toisaalla, eli vahingossa hommaan tuli ihan oikean etsinnän meininkiä, ja hyvinhän Ravja maalin lopulta paikansi ja ilmaisi :)

Reenien jälkeen käytiin pikavisiitillä katsomassa Anteron Vili-vihikoiraa, jolla on ikää suurinpiirtein saman verran kuin Rohtolla, kokoa vaan hieman enemmän ;) Hirmu hyvin pojilla kävit leikit yksiin, yhtään ei tarvinnut kummankaan pullistella, painia nujusivat vaan ääneti pitkin pihaa ja väliin Rohto sai juoksuhepuleita yrittäen saada Viliä jahtaamaan itseään :) Vaikka Vili oli selvästi Rohtoa isompi, niin hyvin se kuitenkin hallitsi roppansa eikä jyrännyt pienempää painikaveriaan. Tässä suht tuore videopätkä Vilin touhuiluista, mittakaavana saman huushollin jöötti "Sara": http://www.youtube.com/watch?v=7vQ03XQtLSQ

Ihana nainen

2009-12-29T09:31:00.000-08:00

Marraskuun lopulla Rohto kohtasi ihanan naisen, kun "heeleri" Tara pistäysi meillä kylässä hemaisevissa juoksutuoksuissa, noin viikko ennen tärppipäiviä. Rohto ei oikein tiennyt miten päin rrrrakastaisi ihanaa neitoa ;-D Ei yrittänyt hypätä selkään, vaikka kaikkia muita herrakoiramaisia eleitä esittikin: luikerteli maassa, tanssahteli ja oli korvat tötteröllä mielinkielin.... Nyt on Tara toivottavasti pieniin päin, mutta ei suinkaan Rohton ansiosta ;), ja pieniä heelereitä odotetaan kovasti tähän osotteeseen tammikuun lopulla: http://www.kotinet.com/kirsi.kotisaari/

Taraa ei nuoren miehen touhut oikein jaksaneet kiinnostaa... ;)

Paappa pätevänä

2009-11-22T10:54:00.000-08:00

Ravja 10v 8kk © Taru Vallius

Läpäisimme Ravjan kanssa lauantai-iltana pelastuskoirien taidontarkistuskokeen Haukiputaan Runtelin maastoissa, mikä kovasti lämmitti mieltä kuukauden takaisen epäonnistuneen (tai paremminkin opettavaisen) kokeen jälkeen :) Olosuhteet olivat nyt otollisemmat, sillä selkeä joskin suunnaltaan vaihteleva tuuli oli apuna etsinnässä. Myös maasto oli meikäläiselle selkeämpi hahmottaa, vaikkakin maaston muotoen vaihtelu aiheutti sitten mielenkiintoista hajujen liikkumista. Ravja liikkui hyvin alueella ja kaikki kolme maalia löytyivät 23 minuutissa. Parista maalista Ravja sai hajun jo kaukaa, eli joutui ilmaisemaan melko pitkän tovin ennen kuin ehdin itse paikalle. Ilmaisut olivat hyvät, vaikka ilmeisesti pienenä sijaistoimintona olleet maankaivuupuuhat aiheutti pientä katkoa haukkumiseen - ei kuitenkaan ollut pahasti rääpinyt maaleja, mitä nyt toiselta oli onnistunut kuopimaan peiton pois... Heti kokeen alussa oli mielenkiintoinen hajuhavainto, kun oltiin menossa ekaa siivua alueen reunaa pitkin, joka kulki kymmenkunta metriä korkean jyrkänteen alapuolella koemaaston viettäen siitä kumpuillen alaspäin merta kohden. Ravja nimittäin alkoi tuossa jyrkän rinteen tyvellä ilmaista haukkuen hajua muutaman metrin säteellä liikkuen, vainuillen välillä ylöspäin puita kohti: kokeen jälkeen testaaja arveli, että yhden maalin haju kulkeutui tuohon kohtaan. Olisiko esim jyrkkä rinne pyöräyttänyt hajun tulemaan ylhäältä alaspain ja tiivistymään jostain syystä voimakkaammin sillä hetkellä tuohon kohtaan, tiedä häntä, mielenkiintoista! Tuo episodi kesti ehkä puolisen minuuttia, minkä jälkeen Ravja jatkoi eteenpäin. Palkkioksi hienosta työskentelysä paappa sai herkutella nuotion ääressä makkaraa ja autossakin odotti vielä herkkutarjoilu :) Nih, ja muistin venytellä Ravjan! ..ja ihan ongelmitta on liikkunut tämän sunnuntaipäivän täällä kotimaisemissa.

Rohtolaiselle tulikin lauantaille piiitkä autoilupäivä, kun ekaksi oltiin käyty lappalaiskoirien pentutreffeillä ja loppupäivä ja -ilta kuluivat myös samoilla seutuvilla Ravjan kokeen takia. Toki Ohtonen pääsi väliin viipottamaan paapan kanssa tai ilman maastoja tutkailemassa - parasta sen mielestä taisi kuitenkin olla makkaranpaistohetki nuotion ääressä :)

Pentutreffit Haukiputaalla

2009-11-22T10:00:00.000-08:00

Hämmästys ja kummastus oli Rohtolla suuri, kun se lauantaina purkautui autosta keskelle vilskettä ja vilinää 13 pentukoiran kokoontumisajoihin Haukiputaalle. Paikalla oli 12 lapinkoiran ja 1 porokoiran pentua ikähaitarin vaihdellessa 3-7 kk välillä, ja taisi joukossa olla yksi vuosikaskin. Pienen alkuihmettelyn ja jäykistelyn jälkeen Rohto yhtyi leikkiin, ja löytyihän joukosta pari tuttuakin koiraa Hupi ja Yoda joita on pari kertaa eri yhteyksissä aikaisemmin nähty. Liekö ollut mustasukkaisuutta vai mitä, mutta alkuun Rohton piti käydä ärräämässä juuri Hupille korvan juuressa valittuja sanoja, kun tämä leikki toisten koirien kanssa ;) Riemukasta oli pentujoukon meno kuitenkin pienten alkujännitteiden jälkeen. Hupaisan näköistä oli, kun joukon nuorimmaisiin kuulunut Uula tomerasti painia nujusi Rohton kanssa ja taisipa yrittää astuakin isompaansa, kerrassaan reipas (ja viriili ;)) pikku-ukkeli! Kiva oli nähdä, että Rohto osasi ihan nätisti painia pienempiensä kanssa. Uusia koiratuttavuuksia tuli vino pino, mm. suloinen Niuniu Kellokas-pentueesta, jota itsekin kattelin vähän sillä silmällä ennen kuin varmistui, että Rohto-Ohtonen tulla putkahtaa elämääni. Kaikkea ei omat silmät siinä hulinassa ehtineet tavoittaa, mutta onneksi joukossa oli useampia kameroita joille kuvia tallentui. Alla onnistuneimpia omia otoksia, tässä pari linkkiä muiden kuviin: Niuniun blogi http://niuniunurkka.blogspot.com/ ja Taru Valliuksen kuva-albumi http://sorvakko.net/gallery/album292?page=1

porokoira Ruska kutsuu leikkiin

yleistä härdelliä

Jekku ja kontatki ihmiseensä
lätäköt ei menoa hidastaneet

hyvät oli jäkälämaat

Hupi-ystävä menossa jonnekin, taustalla riekkuvat Kielo ja Uula, Ruska valvoo ;)

Rohto ja Yoda ihmettelee menoa

Ti reenit 17.11

2009-11-18T09:26:00.000-08:00

Oulun takamailla Niileskorvessa reenattiin eilen illalla. Vaihteeksi Ravja reenasi ekaksi: käveltiin mettätietä eka 10 min yhteensuuntaan (lämmittelylenkki tyhjälle alueelle), sillä välin Raija meni herkkujen kans piiloon mettätien alkupäähän. Palatessa Ravja päätti lähteä omatoimisesti partioimaan metsän puolella n. 20 m tiestä - aivan kuin sen pään yläpuolella ois ollut ajatuskupla: "empä viitti kulkea samaa reittiä takas, vaan tsekkaan, josko tänne mettään poistuis jälkiä" ;). Itse kuljin tietä pitkin, ja pyysin Ravjaa väliin vähän lähemmäs, jos se oli etääntymässä kauemmas tiestä. Noin 300 m mettäpartioinnin jälkeen Ravja paikansi Raijan, joka alkoi palkkata sitä pian eka haukkujen jälkeen sopivan ilmaisuetäisyyden pitämisestä. Kiva reeni, ja muistin jopa ne paapan loppuvenyttelyt ennen autoon laittoa...

Rohtolle puolestaan oli kaksi maalia valmiiksi tuulen yläpuolelle laitettuna, etäisyyttä maaleilla n. 5-10 tiestä ja toisiinsa väliä reilu 30 m, eka maali jotain parikymmentä metriä meidän lähtöpisteestä. Rohtolla on selvästi lamppu syttynyt homman suhteen, mikä ilmenee hienoisena malttamattomuutena päästä ettimään niitä eksyneitä, ts. ei kauheasti joutanut seurustelemaan muitten kanssa, kun nenä ja katse tapalailivat jo tuuleen suuntaan ;-D Malttoi kuitenkin taas hetkoiseksi istahtaa, ennen kuin päästin otteen valjaista ja annoin luvan lähteä hommiin. Hirmuinen spurtti tietä pitkin etiäpäin, ja reilusti ohi eka maalin, kunnes laittoi jarrut pohjaan: "hei tuolla haisi jotain!" Hyvin paikansi eka maalin (seisova), joka palkkasi kaikessa rauhassa kehuen Rohton ja toi sen sitten namien avulla mukanaan tielle. Laitoin Rohton kiinni ja hetkosen rauhoittumisen jälkeen jatkettiin matkaa. Toisesta maalista Rohto meni vain pari metriä sivu tietä pitkin ja piipasi pari kertaa, kun siinä kohtaa oli just iso vetinen oja ylitettävänä, mutta hoksasi sitten palata hieman tietä pitkin niin, että pääsi helpompaa reittiä maalin luokse. Viimeinen maali tarjoili ensin herkut pikkuahmatille ja kokeili sen jälkeen leikittää sitä (vinkulelu nahkarukkasen sisällä): hieman Rohto innostuikin leikkimään, mutta selvästi sen aatokset alkoi käymään etiäpäin hommia jatkamaan. Otin tässä vaiheessa siltä valjaat pois ja leikitin sen verran vielä itsekin, että sain sen uudestaan kiinnostumaan lelusta. Leluleikkeja pitää muistaa tehdä itsekin enemmän ihan arkitilanteissakin, olisi ihan mukava saada lisävaihtoehtoja palkaamiseen.

Illan päätteeksi Rohto pääsi vielä Mauno-sammarin kanssa leikkimään pieneksi toviksi. Kivasti poijjaat paini menemään, vaikkakin Rohtolla oli melkoiset ärinä-äänitehosteet mukana leikissä. Kymmenisen minuuttia pennut ehtivät painia nujuta; lopetettiin, kun äänessä alkoi olla ärtymis-rähähdystä, ihan sovussa pojat käppäili talutuksessa autolle, eivätkä hihnassa juuri yrittäneetkään päästä uudestaa leikkimään - kaipa niille omastakin mielestä tuli aktiviteettikiintiö täyteen ;)

Rohto melkein 5 kk

2009-11-15T10:19:00.000-08:00

Poutainen pikkupakkassää intoutti eilen ulkoiluttamaan myös kameraa päivälenkillä. Rohtolla tulee ensi viikolla ikää mittariin 5 kk, mukava ja mukiinmenevän näköinen pikkukaveri siitä on kehittynyt :) Tosin kaverit "keljuilivat" sitä eilen isopäiseksi, ja että aivan kuin se oisi fotoshopattu: penturopan jatkoksi liitetty aikuisen pää ;) Totta mooses, että Rohtolla on ikäisekseen vahva pää, mutta jospa tuo loppuroppa kasvais sen jossain välissä kiinni... Mielenkiintoista pitkästä aikaa seurailla pikkukoiran metamorfoosia näin jatkuvalla lähituntumalla. Pään jatkeena olevaan osioon on alkanut mukavasti kasvaa päälikarvaa niin, että kyljetkin alkaa pikkuhiljaa tummua. Viime viikolla mittailin Rohtolle korkeudeksi jotain 44-45 cm, pitää tulevalla viikolla mittailla vielä uudemman kerran ja yrittää hankkiutua puntarillakin käymään.

Mullako muka iso pää?

...riippuu ihan näkökulmasta ;-D

Seisomapotretteja, turkin tummumistodisteita

Rohton 10. jälki

2009-11-12T05:19:00.000-08:00

Rohto sai jäljestää osan päiväruoastansa ja tekikin sen hyvin innokkaasti ja tarkasti :-D Tein jäljen meiltä reilun sadan metrin päässä olevalle tenniskentän viereiselle matalakasvuiselle nurmelle, jonka päällä oli 2-3 cm lunta - täällä siis vaihteeksi pikkupakkanen (-2) ja maa valkoisena :) Erinomainen jäljestyskeli, kun jäljet näkyy meikäläiselle hyvin, mutta eivät kuitenkaan koiran silmiin erikoisemmin erotu. Noin 15-20 m pitkä ja kymmenisen minuuttia vanha jälki kulki loivan kaarroksen tehden myötäiseen sivutuuleen (heikkoa tuulentapaista), matkan varrelle askeliin laitettuna satunnaisesti juustonpalasia ja lopussa siis puolet päiväateriasta tiiviisti suljetussa muovirasiassa (päällä varmuudeksi yksi juustonpala hoksauttajaksi).

Toin Rohton paikalle kaulapannasta taluttaen ja noin 5 metriä ennen jälkeä puin sille valjaat. Jo tuossa vaiheessa Rohto bongasi jäljen hajun, oltiin sen verran tuulen alapuolella, malttoi kuitenkin rauhoittua istualleen hetkoseksi kunnes annoin luvan lähteä hommiin. Tästä jäljen "etukäteisbongauksesta" johtuen Rohto ponkaisi jäljelle suorasta kulmasta, ja nosti sen mallikkaasti oikeaan suuntaan. Tarkoitus oli lähestyä jälkeä taas myötäisestä kulmasta siihen yhtyen, jolloin jäljen nosto väärään suuntaan on epätodennäköisempää: näitä toistoja haluan runsaasti alle, jotta Rohtolla menisi selkäytimeen jäljen kulkeminen oikeaan suuntaan. Ens kerralla pitää olla tarkempi ja lähestyä jälkeä tuulen yläpuolelta, jolloin pystyn itse paremmin vaikuttamaan siihen, että missä kulmassa Rohto jälkeen törmää.

Perinjuurin innokas jälkikoira kulki jäljen tarkasti nenä maassa ja hoksatessaan namin jäljellä alkoi häntä heilumaan :) Kaikkia nameja ei malttanut kuitenkaan jäädä suuhun asti hamuamaan, sen verran kiirus oli etiäpäin. Hoksasi purkin hyvin, ja hotki inolla kasvismössö-raejuusto-tonnikala -ateriansa. Rohton ruokaillessa otin siltä valjaat pois ja kaulapannasta taluttaen vein sen sitten pois jäljeltä samalla kehuen ja nameilla palkaten niin, ettei Rohton huomio ollut enää jäljellä. Taitava pieni jälkoira!

Ravja hierojalla

2009-11-11T08:22:00.000-08:00

Mukavia uutisia kertoi Suvi hieroessaan nyt Ravjan uudestaan: viikon takainen lihasjumitus ym. oli hyvin lähtenyt vertymään, jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon Ravjan suht korkean iän :) Toki siellä vielä oli kireitä paikkoja, mutta tällä kertaa Ravjaa pystyi jo hieromaan kunnolla, myös pintaa syvemmältä - viimeksi hieronta oli enemmän pintaosiin kohdistuvaa elvyttelyä, pehmeämpi aloitus. Olen kiltisti (itteäni niskasta ottaen) venytellyt Ravjan nyt iltaisin (noh, melkein joka ilta) lenkkien jälkeen, samalla olen Suvin ohjeistuksella hieronut hieman Ravjan kireitä selkä-niskalihaksia. Mitään sellaista Suvi ei Ravjasta nyt löytänyt, mikä estäisi sen osallistumisen puolentoista viikon päästä olevaan hakukokeeseen, johon siis osallistumme, mikäli koe saadaan muutoin järjestettyä. Varasin uuden ajan parin viikon päähän, tuleepa sitten tehtyä tilannetarkistus ja mahdollisen kokeen aiheuttamien jumien purkaminen. Pyysin vielä Suvia katsomaan, että minulla on oikeat otteet Ravjan seisoltaan venyttelyä varten, pitää alkaa tehdä tällä tyylillä pikavenyttelyt reeneissä ennen kuin laitan Ravjan oman suorituksensa jälkeen autoon. Myöhään illalla reenien jälkeen kotona ei välttämättä jaksa enää lähteä lämmittelylenkille venyttelyjä varten. Kotona teen venyttelyt Ravjan maatessa kyljellään. Rohto pitää tuoksi aikaa laittaa aidan taakse toiseen huoneeseen, muutoin se häärää uteliaana niin liki, ettei paappa pysty rentoutumaan.

Rohton leikki-ilta :)

2009-11-05T12:41:00.000-08:00

Käytiin iltasella Moskua moikkaamassa. Pienen alkupatsastelun ja -murahtelun jälkeen Mosku antoi pikkujäpikän hyppiä päälleen miten päin vain. Hirmu kivaa painia ja kirmaamista pojilla taas oli :-D Väliin Mosku rellotti maassa ja antoi Rohton käyttää itseään painitatamina - vähän polleana se siinä sitten nujusikin ;) Pikkiriikkinen rähäkänpoikanen tuli loppupuolessa, kun enimmät energia oli höyrytelty pois ja Rohtoa alkoi kiinnostamaan Moskun luut. No, Mosku teki napakasti selväksi, ettei tartte toisen yrittää alkaa sen luita omimaan. Ihan nätisti nuo kuitenkin jatkoivat touhuilua, ja sopuisasti erottiin. Kotia palaillessa törmättiin vielä pihalla naapurin Pikeen (parivuotia rotweiler narttu). Kauempaa Rohto alkoi pöhisemään hämärässä pihassa olijoita, mutta meni sitten tohkeissaan tutustumaan. Heti taisivat päästä samalle aaltopituudelle ja Pike haastoi Rohton vauhikkaaseen takaa-ajoleikkiin. Pike edellä ja Rohto perässä, ympäri ämpäri pihaa - ja voi, että voikin rotikassa olla vauhtia :-D Ihan nätisti Pike (45 kg) kuitenkin osasi temuta Rohto-höyhensarjalaisen kanssa :) Iltaruoan jälkeen olikin aika nukkuvaista kansaa...

Ti reenit 3.11

2009-11-05T12:05:00.000-08:00

Tällä kertaa etsiskeltiin Pikkaralan maastoissa. Rohtolle laitettiin valmiiksi 3 maali-immeistä n. 30 välein tien varteen tuulen yläpuolelle noin 5-10 metrin etäisyydelle tiestä. Maalit meni suoraan tieltä piiloihinsa, eli Rohton nenän nuuhkuteltavissa oli siis myös tuoreet jäljet. Maalien asentojakin muistin tällä kertaa vaihdella, yksi istui/kyykötti, yksi seison puuta vasten ja viimeinen makasi. Otin Rohton autosta siis vasta, kun maalit olivat jo metsässä, eli tällä kertaa ei ollut apuna/virittimenä näkölähtöä. Hyvin tohkeissaan Rohto kuitenkin oli lähdössä hommiin ja innokkaasti se porhalsi etsittävien luo heti kun sai näistä hajun. Reippahasti meni siis kaikkien luo oli maalin asento mikä tahansa, ja istahti ottamaan tarjoilut nätisti vastaan :)

Rohtolla olikin varsinainen puuhapäivä: amulla se oli matkassa, kun käytin autoa huollossa. Ehittiin ootellessa käydä puolentoista tunnin lenkkin Raahen lähiöitä kiertelemässä ja palatessa käytiin hallissa ihmettelemässä Yariksen pohjaa (tarkotus ois saaha teetettyä siihen vähän kestävämpi pohjapanssari muovisen sijaan) ja ukkojen huoltohommia autojen kanssa. Ei ollu Rohto moksiskaan, ja tais sitä vähän väsyttää, kun pisti maate pötköttämään.

Ravjalla oli kevyt reeni, kun sillä edelleen oli pientä ontumista vasemmassa etusessa. Hihnassa käytiin kiertämässä n. 300 m lenkki, jonka loppupätkälle oli tiputeltu tien varteen 5 esinettä. Parin viimeisen kohdalla se vasta alkoi hoksata, että tämmöisiä täällä nyt vain etsiskellään, ekoilla esineillä paapalla oli aikalailla kierroksia, olis vaan ollu lähtemässä mettästä kadonneita etsimään, eli hoksottimet ei oikein olleet oikein esineille viritetyt ;) Keskiviikkona Ravja kävikin sitten hierojalla, joka kävi sen perusteellisesti läpi ja totesi kovasti jumissa olevat lapojen ja yläselän seudun. Onneksi ei mitään vakavampaa tunnu olevan, ja nivelet Ravjalla liikkuu vielä ikäisekseen oikein hyvin :) Verryttelyä, venytystä, verryttelyä, venytystä... pitää ottaa itteä niskasta kiinni, ja alkaa taas näitä harrastamaan. Sitä niin helposti muistaa aikansa tehä näitä, mutta pikkuhiljaa homma unohtuu ja taas on lipsahettu vanhoihin uomiin.

Viikonloppuretkiä

2009-11-01T12:00:00.000-08:00

Oltiin viikonvaihde Pulkkilassa. Veljenpoikien kanssa seikkailtiin jokivarren peltomaisemissa sekä Haapavuoren kuusikoissa ja kallioilla. Palaillessamme Haapavuoren maastoista Rohto löysi noin 300 metriä ennen autoa keppi-aarteen, jonka kohtalo tuotti sille suuresti päänvaivaa. Se kävi katsastamassa tienposkesta lähemmäs 10 potentiaalista kätköpaikkaa kepilleen, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan ja lopulta se asetteli aarteensa auton vieressä olevan nuotiopaikan viereen, varmaankin optimistisesti ennakoiden sen tulevaksi makkaratikuksi ;-D Viimeistään tämän viikonlopun aikana Rohto oppi kerjäämisen jalon taidon, kiitos äitini ja ystäväni Ainon (90-v teräsmummo, joka sai juuri ajokortin uusittua, Onnea!): havaittavissa oli kaksi sataprosenttisen keskittynyttä, sotilaallisen ryhdikkäästi niskat tanassa tapittavaa koiraa ;) Kotona iltapalaksi olikin sitten köykäinen pieni raejuustoateria, toivonmukaan ennaltaehkäisten mahdolliset mahanpurut...

Kuva kuukauden takaa, mutta kuvaa hyvin myös tämän su-illan asetelmaa ;)

Kotona maittaa uni

Top toppauksille!

2009-10-29T13:38:00.000-07:00

Olipas iltasella hyödyllinen turinatuokio kokeneempien jälkiharrastajien kanssa! Tuli nimittäin puhetta tuosta Rohton loppuesineen yli menemisestä, ja kuinka nyt ja edelliselläkin kerralla toppasin hinhan avulla sen etenemisen esineeltä eteenpäin. Tällä systeemillä aika moni on kuulemma saanut sellaisen jälkikoiran, joka pysätyy esineelle vasta sitten, kun ohjaaja toppaa etenemisen liinalla (ja eihän niitä esineitten paikkoja yleensä itse tule tietämään)... Tässäkin hommassa kannattaisi siis vahvistaa koiran omaehtoista reagointia ja harjoitella esineitä ensin muualla kuin itse jäljellä. Kovasti järkeenkäypää. Jäljen päässä voi pitää toistaiseksi esim. namipurkkia esineen sijasta, ja luulempa ettei ahneella Rohtolla ole mitään sitä vastaan ;) Niin, ja vielä hyvä muistuke itelleni, että namit kanntaisi laittaa jäljelle mieluummin satunnaisesti kuin säännöllisin askelvälein (esim. nami 2., 3., 8., 10., 15., 18., 20. jne askeleella).

Tehtiinkin sitten Rohtolle minimini esinejälki (minä seurasin Rohton kans hommaa sivummalta kun toinen teki jäljen): pituutta n. 10 m ja viisi pienehköä esinettä (nahkainen avaimenkotelo ym. väritykseltään huomaamattomia, jotta esineet hoksattais nenällä eikä näöllä). Samontein lähetiin "sunnuntaikävelemään" jälen suuntaisesti periaatteella, että jos koira ei reagoi esineeseen, edetään vaan seuraavaa kohti ja kehutaan/palkitaan koira vain oma-aloitteisesta reagoimisista esineisiin. Tässä hommassa itse jäljestäminen ei ole tärkeää vaan koira saa edetä vapaalla tyylillä (kuitenkin hihnassa, jotta päästään nopsaan palkkaamaan ja eteneminen hallittua) ja keskitytään vain esineiden vahvistamiseen. Rohto lähti kuitenkin nenä maassa nuuhkuttamaan jälkeä eteenpäin, ehkä vähän sen sivussa, ja kahdesta ensimmäisestä esineestä se meni vierestä ohi ilman, että se olisi niihin silminähden reagoinut mitenkään. Kolmannen esineen se hoksasi ja jäi nuuhkimaan niin, että pääsin hyvin kehumaan ja palkaamaan (eli kehuin iloisesti ensin, menin kyykkyyn ja otin esineen käteen ja kaivelin sitten taskusta namipussin koko ajan kehuen). Kun olin laittanut esineen taskuun jatkettiin matkaa ja seuraavan esineen Rohto osoitti hienosti nuuhkutellen :) Viidenteenkin esineeseen se reagoi hyvin, tämän kohdalla kokeiltiin odottaa pikkaisen ennen kehumista, josko se yrittäisi ottaa esinettä suuhun, mutta pienen tovin esinettä nuuhkuteltuaan Rohto olisi jatkanut eteenpäin: odotin, että se kääntyi uudestaan nuuskuttamaan esinettä ja palkkasin sitten. Katsottiin uudestaan jäljen alkupään pari esinettä, jotta voisi vielä kokeilla, tarjoaako Rohto esineen ottamista suuhun: molempiin esineisiin reagoi nyt hyvin, ekalla esineellä mun hermot ei kestäneet oottaa riittävän kauan ;) - kehuin/palkkasin pelkästä esineen kuonolla tökkimisestä, mutta tokalla maltoin ja Rohtohan nosti esineen :-D Hirmu hienosti Rohto keskittyi hommaan, ei haahuillut yhtään mitään muuta!Tuosta onkin hyvä jatkaa esineharjoituksia :)

Rohton 9. jälki

2009-10-29T06:22:00.000-07:00

Kirkkaassa pikkupakkaskelissä (-1) n. 20-30 m mittainen jälki myötätuuleen (heikohko, mutta selvä tuulenvire) kuuraiselle nurmikolle (jäljen painaumat erottui selvästi). Nakkiviipale n. joka 3.-4. askeleeseen ja jäljen päähän sukka, jonka sisälle laitoin vähän pitemmän nakkipätkän. Jälki ehti vanheta n. varttitunnin. Ajoin auton taas leikkikentän parkkiin, puin Rohtolle valjaat autossa ja siirryttiin siittä nurmikon laitaan parinkymmenen metrin päähän jäljestä, jota kohti lähettiin talssimaan tuulen yläpuolelta, Rohton nenä oli maassa jo tässä vaiheessa. Ilmeisesti sen pääkoppaan on muotoutunut yhtälö nurmi = jälki ;).

Pari metriä ennen "oikeaa" jälkeä Rohto hoksasi maasta meitä lähes kohtisuoraan vastaan tulevat jonkun toisen jättämän jälkijonon (en huomannut jälkeä tehdessä sitä, mutta en tullut silloin niin tarkasti katelleeksi ympärille, luultavasti kuitenkin vanhempi jälki kuin mun tekemä) - estin hihnalla Rohton lähtemisen "väärälle" jäljelle ja saavuttiin viistosti omalle jäljellemme (melkein jäljen suuntaisesti): Rohtolla alkoi häntä heilua iloseen malliin, kun bongasi jäljen ja eka nakinpalan sillä :) Meno olikin tämän jälkeen vauhikasta hihna kireällä etenemistä, suhtkoht hyvin jäljellä pysyen (2-3 kertaa lähti vähän seilaamaan sivuun) ja melkein kaikki nakit tuli hotkittua jäljeltä. Esineestä Rohto meinasi taas mennä ohi, eli jouduin toppaamaan, mutta ihan mieluusti se alkoi mulle kaveriksi namia sen sisältä kaivamaan :) Kannoin sen sitten reilusti sivuun puhtaalle nurmikolle ja palailin autolle Rohtoa kovasti kehuen ja väliin nameja syötellen.

Mietintämyssyyn: intoa Rohtolla on kovasti ja hirmuinen veto valjaissa > liinassa jäljestämisestä voipi tulla fyysisesti aika raskasta myöhemmin varsinkin kun jäljen pituus kasvaa. Alkuvaiheessa jälkiopintoja liinatyöskentely lienee paikallaan, jotta homma ois jotenkin hallinnassa, mutta missä vaiheessa ja miten voisikaan lähteä koulimaan siitä "rauhallisesti" vapaana jäljestävää koiraa??? Pitääpä kuulostella muilta kokemuksia tästä. Jep, ja täytyy jatkossa tarkemmin katella ympärille, onko mahdollisia "harhajälkiä" havaittavissa.

Sunnuntaikävelyä su - ti

2009-10-27T14:20:00.000-07:00

Rohtolle sekä sunnuntaina että tiistaina reeneissä suurinpiirtein sama koreografia: eka maali näkölähtönä niin, että loppumatkan piiloon poistuminen (reilun 10 metrin päähän) jäi näkemättä, ja seuraavat kaksi maalia menivät valmiikisi piiloon noin 30 m välein tuulen yläpuolelle n. 10 m etäisyydelle meidän etsintälinjasta. Myös etsintä suoritui samaan tyyliin molemmissa reeneissä: innokkaasti kirmaisten haetun eka maalin jälkeen Rohto lähti tepastelemaan edellämme kulkusuuntaan (muu reeniporukka seurasi vanavedessä, jottei P-paikalle jää houkuttelevia ihmisiä) ja sai tuulesta hyvin hajun etsittävistä. Nenä pystyssä epäröimättä se porhalsi etsittävien luo, jotka palkkasivat ja keuhuivat suoriltaan pienen etsijän :) Raahen sunnuntaireenit olivat valoisaan aikaan, tiistain reenit Oulunsalossa taas illan pimeässä ja hieman sumuisessa kelissä.

Ravjalle oli sunnuntaina yksi maali piilossa tuulen alapuolella avaran hakkuuaukion takana (n. 100 m päässä), harjoittelimme yhdessä partiointia siksakaten kohti maalia: hyvin paappa kulki mukana ja sai sitten lopulta hajun etsittävästä, joka tarjoili palkan heti muutaman haukun jälkeen. Tiistaina huomasin iltapäivälenkillä Ravjan hieman ontuvan (vasen etunen) ja otettiinkin sille sitten illan reeneissä ihan vaan makkarinkiä, vähänkö se porhalsi mielissään ihmiseltä toiselle herkkuja syömään, haukkukin raikasi vaikkei ilmaisua varsinaisesti tässä reenattukaan ;)

Nuppu - Rohto rehvit

2009-10-26T13:21:00.000-07:00

Sunnuntaina Rohtolla oli tärskyt viehkon Nuppu-dalmatialaisen kanssa, ikää neitillä noin 3 kk. Hyvin synkkas tyypeillä leikit yksiin, meno oli vauhikasta, maasto märkä ja Rohto aika huvittavan näköinen painien jälkeen. Hämärästä kelistä johtuen kuviin taltioitui lähinnä epämääräisiä viuhahduksia, mutta laitetaas kuitenkin muutama tunnelmapala oheen. Pentupainilenkin jälkeen piipahdettiin Nupun kotona puntarilla, Rohto painoi noin 11 kg. Torstaina mittailin sille vauhista säkäkorkeudeksi noin 43 cm - tämmöset strategiset mitat siis himpun yli 4 kk iässä (18 ja risat vk). Tämänhetkinen Rohton habitus näyttää siltä, että se kasvaa KKK eli korvia, kuonoa ja koipia ;)

Reporangat päivän aktiviteettien ja illan reenien jälkeen

Ravja SPeKL:n taidontarkistuskokeessa (haku)

2009-10-25T10:45:00.001-07:00

Tuli korkattua ensimmäinen hylätty-merkintä koekirjaan myöhään lauantai-iltana. Pimeäkokeena suoritettavassa taidontarkistuskokeessa on tarkistettavana 3 ha alue ja aikaa käytettävissä 45 min. Yksi kolmesta maalimiehestä jäi löytymättä, kaksi maalimiestä Ravja löysi ja ilmaisi hyvin. Tutkittava alue oli loivan kumpareen päällä olevaa kuusikkoa, laskien pohjoisessa pienen soistuman kautta järveen päin, myös etelään päin maasto laski ja siellä olevassa kuusitiheikössä ollut maali jäi löytymättä. Ilma oli aika lailla seisova, väliin oli pientä suunnaltaan vaihtelevaa tuulenvirettä, pakkasta pari astetta, maasto osin sula osin lumilaikuilla. Ravja oli kuulemma ohittanut löytymättä jääneen maalin parin metrin päästä, mutta ei vaan saanut tästä hajua - samalla tavalla kävi useammalla koiralla illan kokeissa. Eli tällaisissa olosuhteissa maasto täytyy käydä tiheästi kammaten läpi. ...tai olla hyvin aktiivisesti liikkuva koira, joka ehtii käydä paikat useamman kerran läpi: Smart flätti sai tällä tyylillä nostettua kaikki maalit 25 minuutissa, hieno suoritus noissa olosuhteissa! Minulla homma kompastui osin siihen, että ensinnäkin annoin Ravjan työskennellä turhan paljon kaukana itestäni sillä verukkeella, että jospa se on hajulla, mutta Ravja ajeli pajolti tallatun alueen jälkiä. Toiseksi itselleni oli jotenkin tosi vaikeaa hahmottaa, mikä alue oli jo käyty läpi - tähän ja olemattoman tuulen suunnan arpomiseen tuhrautui turhan paljon aikaa. GPS:n piirtämästä kulkureitistä olisi ollut suuri apu kuljettujen alueiden hahmottamiseen. Mutta olipahan opettavaine koe tosietsintöjäkin ajatellen.

peuha-perjantai

2009-10-23T14:00:00.000-07:00

Kävimme Rohton kanssa pitkästä aikaa venäjänajokoira-Moskua laumoineen moikkaamassa. Pihan laiteella olikin ensiksi supi-vainaa Rohton ihmeteltäväksi; suuri metsästäjätär Ronja (x-rotuinen pätevä metästyskoira) isäntineen olivat käyneet onnistuneella jahtireissulla. Rohto meni ihan reippaasti nuuhkimaan saalista, mutta hieman varovaisemmin se sitten teki lähempää tuttavuutta. Pari kuukautta Rohtoa vanhempi Mosku oli aluksi kovasti pörhäkkää miestä, jota pikkulappalainen mielinkielin liehitteli ;) Pian alkoi kuitenkin leikkisävel löytyä. Riemuralliin yhtyivät pian lapinkoirat Kölli (Beaska) ja kolmisen viikkoa Rohtoa vanhempi tomera Pekko (Maijuntuvan Pellon-Pekko), ja alkupullistelujen jälkeen nuorimmat heittäytyivät ikä- ja roturasisteiseksi alkaen kahdenkeskiset painimatsit. Joukkoon liittyneistä Moskun oman lauman leideistä (Rudi ja Riella) Rudi päätti laittaa Rohto-tulokkaan ruotuun kiroamalla sen maankamaraan pariin otteeseen - tämän jälkeen Rohto arkaili kauempaa lauman touhuja, vaikkakin selvästi väliin halusi ja yritteli liittyä ilonpitoon, ja rohkaistuikin sitten uudestaan nujuamaan Pekon kans :) Uusi tilanne Rohto-Ohtolaiselle olla mukana tällaisessa "koirapuistomeiningissä", mutta hyvä kokea tällaistakin. Iltalenkillä törmättiin sattumoisin Nuppu-dalmispentuun (3kk), jolla oli kaverina mukana parivuotias kultainennoutajanarttu. Päästettiin kakarat riekkumaan keskenään ja kivasti alkoi heti pennut leikkiä. Aikuiset koirat pidettiin kiinni - ehkä päivällisen Rudin kurmotuksen viisastuttamana Rohto selvästi piti pienen välimatkan aikuiseen narttuun, joka väliin vähän urahteli (todennäköisesti kylläkin Ravjalle, joka murahteli ja haukahteli omalla tahollaan: pentujen riekkumiset selvästi vähän ärsytti paappaa). Sovittiin Nupun emännän kanssa pennuille rehvit sunnutaille valoisaan päiväsaikaan :)

Supi-vainaan tutkailua

Moskua ihaillen

Moskua kokeillen

luujäämien tukkimuksia

Pekko pomoiluasemissa

paappa syö luuta, Rohto kans, ja liki ;)

Torstain Raahe-aktiviteetit

2009-10-23T12:21:00.000-07:00

Käytiin vaihteeksi iltalenkillä Raahen lähimaastoissa, minkä jälkeen käytin Rohtoa sivistymässä Raahen koirakerhon näyttely-reeneissä. Tultaessa paikalle Rohton piti alkuun vähän pöhistä uutta koirakaartia, jossa edustettuina kultsua, setteriä, shelttiä, belgi, partakollie (?) ja sokerina pohjalla su-reeneistä tuttu, noin Rohton ikäinen Moona-labbis :) Nopsaan Rohto kuitenkin rauhoittui ja malttoi keskittyä äiteen nameihin, kun alkuun seurattiin muiden touhuja pienen välimatkan päästä - oikein hyvää häiriöreeniä! Osallistuttiin "yksilöarvosteluun" eli reenien vetäjä sievästi vähän kopeloi Rohtoa ja vilkaisi nopsaan hampaita - pikkasen rimpuileva otus Rohto oli, osin varmaan mun väärin ajoitetun namitarjoilun syystä. Kiepastiin sitten kolmio- ja eestaas -näytelmäkoreografiat, namilla lahjoen Rohto kulki ihan nätisti vierellä hihna löysällä. Reilun puolen tunnin näytelmäreenin jälkeen Rohto pääsi vähäksi aikaa riekkumaan Moona-labbiksen kanssa ja kivaa oli tenavilla :)

su - ti hakuilut

2009-10-23T11:45:00.000-07:00

Sunnuntaina illansuussa Rohto visiteerasi ekaa kertaa Raahen porukoitten reeneissä, eikäpä Ravjakaan koviin montaa ihmistä/koiraa nykyisestä kokoonpanosta ollut aikasemmin nähnyt. Rohtolle hämärtyvässä illassa kolme näkölähtöä, joista viimeinen meni piiloon ex-soramontun reunan taakse: kaikkien luokse riitti innokasta vauhtia ja Caesar-herkut katosivat nopsaan parempiin suihin :) Ravjalle yksi haasteellisemmassa piilossa montun pohjalla istuskeleva ja yksi pimeässä hiljakseen kävelevä maali: molemmat löysi ja ilmaisi hyvin.

Tiistaina OSE:n reenit Oulussa Pikkaralassa. Ennen reenejä käytiin Pekan pajalla asennuttamassa autoon vihdoinkin valmistunut häkkiosasto koirille. Hyvä tuli - jee! Pitää napsasta kuva joku päivä ja laittaa näytille. Koirat ootteli operaation aikana pari tuntia pihalla, kun olin eka käyttänyt ne puolen tunnin lenkillä lähimaastossa. Tuli taas hyvää reeniä Rohtolle: pari junaa ehti suihkasta ohi (rata n. 50m päässä) ja vieressä Pekan pajalla pärisi väliin porakone, väliin sirkkeli ja millon mikäkin työvempain äänteli, ei ollut Rohto näistä moksiskaan, toki vieressä oli tukena hötkyilemätön paappa-koira. Reeneissä jälleen kerran kolme näkölähtöä Rohtolle, mutta tällä kertaa pyrin peittämään maalien loppumatkan näkymisen Rohtolta, jotta joutuisi käyttämään enemmän nenäänsä (maalit tuulen yläpuolella). Reippahasti ja innokkaasti pikkujäpikkä taas paineli maalien luo eikä haitannu, että ilta oli ehtiny pimetä jo kunnolla. Tällä kertaa maalit syötteli kädestä nameina olleet nakinpalat, ja suhtkoht nätisti Rohto osasi tarjoilut rohmuta suuhunsa, mitä nyt vähän etutassulla yritti hoputtaa tarjoilua ;-) Aikasemmin tarjoilut maaleilla on olleet suoraan rasiasta hotkittavia. Ravjalle kaksi makaavaa maalia: eka passiivisena soramonttumaaston rinteessä ja toinen metsässä "humalaisena" örähdellen. Hyvin löytyivät ja ilmaisutkin olivat hyvät: ekaa maalia oli kerran-pari yrittänyt alkaa "kaivamaan" etutassuillaan ja tokan yli oli ekaksi hypännyt, mutta tämän örähdettyä siitä vähän isommin ilmaisi nätisti loppuajan noin metrin päässä seisoen. Ravjallahan on ollut makaavien maalien kans ongelmana, että alkaa hyvin mielellään kaivamaan näitä esiin varsinkin, kun minä alan olla lähellä - jonkinmoista turhaumaa/sijaistoimintoa kait. Tokalla omituisella maalilla Ravja tuli mua pari metriä vastaan ikäänkuin hakemaan äiteetä kaveriksi örisevän maalin taltuttamiseen - hyvä näin :)

Talven tuntua...

2009-10-19T12:10:00.000-07:00

Viikonloppua Pulkkilassa. Nautiskeltiin talvisista maisemista...

Opetettu seisomaan hienosti? ...ei vaan Rohto-lintujentarkkailija ;)

Lamujokivarren rauhalliset vahdit

...ja vähemmän rauhalliset

Nautiskeltiin rohdoksia (ruusunkiulukoita), jotta taas jaksaa...

...tutustua talviurheilulajeihin

Perjantain hälyreenit

2009-10-19T05:10:00.000-07:00

Saimme nauttia perjantaisissa hälytysryhmän reeneissä ideaaleista etsintäolosuhteista Oulun Toppilan rantapusikoissa: taivaalta sateli räntää, joka kasteli tehokkaasti maaston hyvin märäksi ja peitti maan parin sentin lumikerrokseen. Saimme Ravjan kanssa tarkistettavaksi noin 200 x 300m alueen rantalepikkoa, joka kaatuneiden puiden ja paikoin tiuhan aluskasvuston (nokkosta ym.) vuoksi oli sangen haasteellista kuljettavaa. Ravja nosti hyvin alueen etelälaidalta alueen läpi kulkeneen jäljen, mutta emäntä muka-the-intiaani tulkitsi jäljen kulkevan päinvastaiseen suuntaan kuin Ravja olisi lähtenyt sitä kulkemaan, eikä siis päästänyt koiraansa "takajäljelle". Tuulen lähes puuttuessa ja maaston ollessa peitteistä päätin siksakata alueen n. 50 metrin siivuissa. Noin puolentoista tunnin pusikossa rymyämisen jälkeen Ravja nosti sitten alueen pohjois-osassa nenänsä ja pyykäisi ilmaisemaan yhden kadonneista vajaan sadan metrin päähän. Jälkiviisaana voin todeta Ravjan kyllä merkkailleen jälkeä ja luultavasti useampaan kertaan olin sen myös pyytänyt jäljen hajuilta pois. Reenin opetuksena jälleen kerran minulle olla yrittämättä liikaa lukea itse jälkien kulkua maastossa, ja keskittyä enemmän koiran lukemiseen (tämä oli kyllä nyt aika haasteellista maaston peitteisyydestä johtuen, seliseli...) antaen sille mahdollisuus seurata nenäänsä eikä minun hienoa etsintäsuunnitelmaani.

Rohto oli turistina mukana, pari tuntia se siis joutui odottelemaan autossa (ihan rauhallinen vastaanotto autossa oli maastosta palattua), mutta pääsi heilumaan porukoitten jaloissa alku- ja loppupalaveerauksien aikana. Reenien loppupurkupaikka pelastuslaitoksen vanhassa varasto- tms. rakennuksessa oli Rohtonkin mielestä hyvin mielenkiintonen paikka, ja kun se oli ehtinyt akkujaan pari tuntia autossa latailla, narun nokassa kiskoi melkoisen innokkaasti joka paikkaan nenäänsä työntävä pikkuotus ;)

Rohton 8. jälkireeni

2009-10-14T12:19:00.000-07:00

Tein iltapäivällä n. 20 metriä pitkän ja noin 25 min vanhan jäljen myötätuuleen leikkikentän läheiselle nurmikolle (sula, kostea), nami (keitettyä poronsydäntä) joka toisella-kolmannella alkeleella ja nyt ekaa kertaa esine jäljen päässä (pieni vihreä puuvillainen kangaspussukka nami sisällään). Aurinkoinen sää, lämpöä noin +2 ja heikko mutta selvä pohjoinen ilmavirtaus. Rohto oli jäljen teon aikana kotona Ravjan kans. Pysäköin auton leikkikentän viereiselle P-paikalle, kentälle oli tällä välin tullut pari pikkulasta äitinsä kanssa. Rohton piti hetki vähän pöhistä lasten suuntaan, kun nämä aluksi vain ääneti katselivat leikkitelineiltä meihin päin. Laitoin Rohtolle siinä muutamia nappuloita maasta etsittäviksi ja kun lapsetkin virkosivat jatkamaan touhujaan, ei Rohtonkaan enää heitä tarvinnut ihmetellä ja päästiin lähtemään jäljen suuntaan, eikä Rohto ottanut lapsistä häiriötä jälkireenin aikana.

Noin 10 metriä ennen jälkeä puin Rohtolle valjaat: ihan sen normaalit talutusvaljaat, mutta olen nyt parina kertana tuonut sen pannasta taluttaen paikalle ja pukenut valjaat hieman ennen jäljelle tuloa, jotta saataisiin alulle jonkinlaiset jälkihomma-rituaalit merkiksi, mitä ollaan lähdössä tekemään. Mitään vihjesanaa en ole vielä hommaan liittänyt. Rohto nosti jäljen hyvin (tultiin sille helpossa viistossa myötäkulmassa) ja se taisi saada heti namista hajun, kun alkoi innokkaasti pyöriä nenä maassa hakien. Intoa oli taas kovasti, mutta verrattuna edelliseen jälkeen, jonka se meni tarkasti kuin höyryveturi, tämänpäiväisellä jäljellä meno oli selkeästi enemmän pyörimistä ja pariin kertaa se lähti hakemaan hieman sivuunkin, niin että hihnan mitta (n. 1,5 m) tuli vastaan, löysi kuitenkin nopsaan takaisin jäljelle. Syinä saattoivat olla nälkäisempi koira (ruoasta lähes kuusi tuntia aikaa, edellisellä kerralla pari tuntia) ja kostealla nurmikolla ehkä laajemmalle levinneet ja tarttuneet jäljen hajut (edellisellä kerralla nurmikko oli kuurassa, ja jälki oli ihan eri kohdassa kuin tämänpäiväinen). Jäljen loppuosa mentiin kuitenkin melko tarkasti väliin nameja suuhun napsien ja esineenkin Rohto huomasi hyvin, tosin näytti että olisi jatkanut siitä eteenpäin, jos en olisi topannut ja alkanut kehumaan. Kaivettiin yhdessä namit (kuivattua kanaa) esiin esineestä ja hyvin ne maistuistuivat Rohtolle. Poistuttiin siitä sitten samoin tein puhtaan nurmikon kautta takas autolle. Kehuin vielä Rohtoa ja annoin sille muutaman namin häkin pohjalta etsittäväksi. Hieman epätarkasta jäljellä hyörimestä huolimatta intoa piisasi taas kivasti :-)

Puuhatiistai

2009-10-14T11:27:00.000-07:00

Oltiin puoli päivää yliopistolla Oulussa, jossa Rohto sai harjotella Ravjan kans kaksistaan työhuoneessa oloa: pieni haikea ulvonta oli vastassa kun tulin eka poissaolokäynniltä takaisin. No asia korjaantui Katjan tuotua tulisaisporonluut (kiitos!!!), joita koirat jäi tyytyväisinä järsimään huoneeseen käydessäni taas toisaalla. Pääsi Rohto toki väliin mukaankin: se kävi ansiokkaasti hurmaamassa yhden proffan ja toimiston tädit ;)

Iltapäivän päätteeksi käytiin lenkillä Katjan ja Rohton puolisysterin Okran kans: Rohto riemastui tästä toisesta tapaamisesta (ensimmäisistä pikarehveistä olikin jo aikaa kuukausi) ja roikkui systerin kimpussa. Okra ei tästä alkuun ollut niiiiin haltioissaan, mutta loppupuolta lenkkiä yllyttyi väliin peuhaamaan innokkaan pikkuveljen kanssa. Ravja-paappa haukkui alkutemmellyksessä lähinnä kolmantena pyöränä, mutta keskittyi sitten omiin nuuhkutteluihinsa. Ja kamerahan ei tietystikään ollut mukana...

Illan etsintäreenit oli Kiekon majan maastoissa, meille eka kerta tässä tiistain ryhmässä. Rohtolle otettiin eka perinteistä tätit-on-kivoja-namiautomaatteja-makkararinkiä, josta sitten yksi kerrallaan eli yhteensä kolme maaliakkaa poistui näkölähtönä noin 10 m päähän puolittain metsänpeittoon. Rohto oli tästä kovasti innoissaan ja häntä heiluen malttamattomana odotti vapautusta (valjaissa hinhassa) päästä metsäänmenijöiden perään. Otin pari metriä sivuun maalin lähtöpisteestä, jotta ei ihan jälkeä pitkin lähdettäisi kirmaamaan. Reippaasti ja vauhdilla Rohto pyyhälsi maalien luo ja hotki ahneesti iltaeineensä purkeista (suorapalkka kehujen kera). Oiskohan tämä ollut noin seitsemäs etsintäreeni Rohtolle. Ravjalle 3 maalia tienvarressa: yksi "normaali" syvässä ojanvarsitiheikössä n. 20m tiestä, yksi metsässä konkelolla istuskeleva ja koiralle höpöttävä ja kolmas metsässä hiljakseen kävelevä itsekseen puheleva. Ojan varressa maannutta Ravja joutui eniten etsimään mutta hyvin porhalsi paikalle vainun saatuaan, muut löytyivät suht sukkelaan. Hyvät ilmaisut ja ihan asiallisesti käyttäytyi, yhdesti oli tosin hamunnut Sallan samojedikarvaista vantusta suuhunsa, ilmeisen houkuttelevat valkoiset tumput metsän pimeydessä ;) Kivat ja mielenkiintoset reenit sekä omalta osaltamme että myös muita koirakoita seuratessa!